Hellesää vie ylivoimaisen voiton. Kun sisätiloissa on 30 astetta jatkuvasti ja ulkona vielä kuumempi iskee huonovointisuus, kun on jalkeilla hetkenkin liian pitkään. Jottei huimaus iske pahana päälle on istuttava, ja se taas saa turvotuksen sormiin ja varpaisiin. Jouduin riisumaan kihlasormuksen ensimmäisen kerran sitten kummankaan raskauteni. Viikonloppu meni hikoillessa ja vatsaa kuulostellessa; kakkonen vähensi radikaalisti liikkeitään joten olen joutunut kiinnittämään huomiota sen olemassaoloon. Mutta juuri kun alan huolestua se nuljuaa pienesti vatsassa, ikään kuin aavistaen ulkopuolisen maailman.

Perjantaina luulin h-hetken jo lähestyvän, sillä oloni oli niin epämääräisen levoton koko päivän. Viikonloppu meni kuitenkin ilman supistuksia, tosin katkonaisilla yöunilla joten kaikki mukamas enteilevät merkit lasketaan toistaiseksi helteen piikkiin. Pitäisi juoda enemmän, mutta miten, kun vatsalaukku ja rakko ovat varjo entisestään. Söin lauantaina pari kourallista tuoreita herneitä, kuten olen tehnyt jo monesti, mutta tällä kertaa sain infernaalisen närästyskohtauksen. Luojan kiitos päivystävä apteekki on vain muutaman kilometrin päässä. En ole koskaan aiemmin joutunut ostamaan närästyslääkkeitä, mutta ne pari rennietä auttoivat kyllä. Jopa niinkin hyvin, että kurjuuden maksimointiyritykseni epäonnistui eivätkä illalla syödyt tortillat hot-kastikkeella ja saunominen tehneet oloa yhtään sen valmiimmaksi.

Tänään lakkasin varpaankynnet. Melkoinen saavutus 39. raskausviikolla.