Ihastus on tehnyt omassa elämässään ratkaisuja ja hänestä huokuu elämänilo, energia ja huojennus. Kertomalla oman tarinani sain tietämättäni hänet ajatteleman, pohtimaan ja tekemään päätöksiä jotka lopettavat tukalan olemisen ja elämisen.

Hän sanoo minua kultakimpaleeksi ja ikävöi. Minäkin ikävöin, ja samanaikaisesti poden kauhua 'tässäkö se tuleva sinkkukesäni meni, ennen kuin ehti edes alkaakaan'. Ei kaukorakkautta, vaan Ihastus joka haluaa oikeasti katsoa mikä olen naisiani.
Hän on lämmin, rehellinen, puhuu tunteistaan. Kuin myös työssään liian kunnianhimoinen ja ajoittain jopa röyhkeä. Ja ensimmäinen mies elämässäni, joka on saanut minut pohtimaan että ehkäpä minäkin voisin joskus harkita äitiyttä. Vai ikäkö se alkaa kohdallani jo tekemään temppujaan? Se kuuluisa biologinen kello?

Viikko sitten elimistöni sai minut hämmennyksiin. Outoja nipistyksiä ja tuntemuksia. Odotin päivän, ja toisenkin, kuulostellen olisiko oireet lääkärikäyntiä vaativia.
Kunnes tajusin. Ovulaatio. Ensimmäinen vuosiin. Kiitos kemiallisen hormonitoiminnan säätelyn loppumisen.
Naureskelen Ihastukselle hämmästymistäni, kuinka olen itselleni täysin ventovieras. Hän on onnellinen siitä, että olen mitä ilmeisimmin hedelmällinen. Ja laskee joulukuun olevan noin yhdeksän kuukauden kuluttua.

Ja minä olen entistä hämmentyneempi.