Odotan sovitussa paikassa Ihastusta. Kuuntelen soittimestani musiikkia ja tovin kuluttua näenkin hänen kaartavan pihaan. Hän riisuu kypärän ja säntää luokseni, rutistaa tiukasti ja painaa huulet huulilleni.

Viikonloppu menee nopeasti, liian nopeasti. Luonto kesämökin ympärillä heräilee kesään, aamulla katson ikkunasta järven olevan vielä jäässä. Iltapäivään mennessä jäät ovat paenneet pimeisiin poukamiin, piiloon auringolta. Lähtiessään Ihastuksen silmissä näkyy suru ja kaipaus, jo valmiiksi.

Viikko menee nopeasti, uuvuttaen. Perjantaina olen kuin kuiviin väännetty tiskirätti. Valmistelen nopeasti ex-miehelle yösijan siihen tulevaan kotiini, joka edelleen odottaa remontin alkamista. Tekstaan exälle mistä avain löytyy, pyydän soittamaan kun saapuu.

Ihastus poimii minut illalla autoonsa, molemmat olemme väsyneitä työviikosta. Sekoilen sanoissani, Ihastus naurahtelee lauseilleni. Mökillä kannamme vedet saunaan, saunomme pitkään, syömme jotain ja kaadumme sänkyyn. Hän tutkii minua sormillaan, palauttaa muistiinsa ihoni ja tuoksuni.
Seuraavana iltana istumme saunanterassilla, Ihastus on mietteliään näköinen kun juttelen hänelle niitä-näitä. "Milloinkohan se näkyisi, jos olisit raskaana?". Menen hämilleni, hän silittää lempeästi pyyhkeen alla olevaa vatsaani.

Exä viestittää olevansa Pariisissa kahvilassa, ei jaksanutkaan nyt tällä kertaa tulla Suomeen, jossa ei enää oikein viihdy ja pahoittelee vaivannäköä jota tein hänen eteensä.

"Voimia äitienpäivään!"-tekstiviesti lämmittää mieltä. Kevään pelätyin päivä.
Illalla pysäköin parkkipaikalle ja kävelen tuttua reittiä hautausmaan hiekkakäytäviä pitkin. Huomaan vastaantulijoiden vilkuilevan ajohousujani, natisevaa takkiani ja kädessä roikkuvaa kypärää mutten välitä katseista. Äidin haudalla on jo kukkia. Kaivan ajotakkini sisältä tuomiseni, kynttilän.
Hyvää äitienpäivää. Olisitpa täällä. En kertoisi sinulle mitään elämästäni, kuten en tähänkään asti. Mutta voisit taitavasti, kuten aina, lukea sen kaiken rivien välistä.

Maanantaina haen sairaslomalla olevan kollegan ihmisten ilmoille. Kolistelemme kahvilaan, minä kannan kahvit ja hän kantaa kävelysauvansa pöytään. Vaihdamme kuulumiset, juttelemme menneistä anopeista ja viime viikon valintakokeista ja tulevista opiskelijoista. Kerron siitä puolitutusta kundista, neljän lapsen isästä, joka ei enää jaksanut vaan päätti päivänsä. Kuolinilmoituksesta lehdessä. Kollega järkyttyy ja päivittelee. Jätän kertomatta ystävästä joka menetti äitinsä viime viikolla.

Ohimennen kirjakaupasta tarttuu vielä mukaani pari kirjaa, lehti ja luonnoslehtiö. Kovakantinen, blanco, kierrekansilla ja paksulla paperilla. Sellaisen löytäminen tuottaa aina suurta iloa, onneksi kollegalla on sama intohimo. Sielunystävä.