Hämärässä huoneessa hoitaja osoittaa Ihastukselle jakkaran, jolle hän voi istua. Istahdan itse hetkeksi pöydän päädyssä olevaan tuoliin ja hoitaja kyselee kuulumiset, olenko ottanut rokotteen, olenko syönyt antiobioottikuureja jne.

Sitten hän kehottaa nostamaan paidan helman ylös ja osoittaa minulle paikan vuoteella. Kylmä geeli tuntuu iholle osuessaan keljulta, mutta hoitaja alkaa saman tien levittää sitä anturilla. Näytölle piirtyy heti terävä kuva vauvasta, jonka notkeus on kadehdittavaa. Pian Se kuitenkin laskee toisen jalkansa alas päänsä vierestä ja käy istuvaan asentoon. Hoitaja pyörittelee anturia ja vauva alkaa liikkumaan. Se temmeltää niin että hoitaja toteaa että katsotaan sydän kohta jos hän vähän rauhoittuisi. Päälaki mittaa ottaessa Se alkaa pyörittämään päätään, mutta mitta saadaan otettua ja hoitaja näyttää pään sisältä pikkuaivotkin. Munuaiset ovat ja toimivat, reisiluun pituuden perusteella Se on pari päivää nuorempi kuin mitä oletetaan, mutta laskettua aikaa ei muuteta. Sydänkin saadaan kuvaan, pienet kammiot pumppaavat vimmatusti. Se hieroo toisella kädellä silmiään, niinkuin uniset yleensä tekevät.

Hoitaja sanoo, kuinka on ilo katsoa vauvaa jolta näkyy kaikki näin selvästi. Ymmärrän sen niin, että koska istukka on takaseinässä eikä vatsaani peitä suuri rasvakerros on näkyvyys hyvä.

Lopulta hoitaja siirtää anturin vatsani toiselle sivustalle ja tutkailee hiljaa. Sitten hän sanoo kuvassa olevan vauvan jalkovälin ja antaa veikkauksensa sukupuolesta, mutta painottaa ettei ole täysin varma eikä palautusoikeutta ole mikäli veikkaus meneekin väärin.

Minä tiesin sen, olen tiennyt alusta alkaen.

Illalla Ihastus istuu sohvan reunalla ja toteaa "se on sitten prinsessa". Olen hetken hiljaa ja sanon kuinka suuri rooli hänellä tulee olemaankaan, kuinka Se tulee vertaamaan kaikkia elämänsä miehiä häneen. Ihastus katsoo hetken jonnekin minne minä en näe.

"Jumalauta mikä vastuu."