Vauva on nyt 2 viikkoa ja 3 päivää vanha. Ja toistaiseksi äärettömän helppo tapaus; se herää öisin vain kaksi kertaa syömään, ei puklaile kuin nimeksi, ei kärsi kovista vatsanväänteistä ja nukkuu pitkiä unia.

Eilen illalla istuin Se sylissä sohvalla ja kuuntelin ähinää ja puhinaa (se tietää aina tavaran toimitusta vaippaan) ja kääntelin puhisijaa kyljeltä toiselle ja lopulta kiepautin Sen vatsalleen rinnalleni. Ähinä loppui ja Se nosti päätään nähdäkseen takana olevasta ikkunasta ulos. Hämmästelimme Ihastuksen kanssa yhdessä tätä toimitusta Sen katsellessa kaikessa rauhassa pihamaalle. Mielessäni kävi ajatus, että kuinkahan paljon meiltä jää huomaamatta saavutuksia, sillä kumpikaan meistä ei tiedä mitä vauvojen pitää osata missäkin iässä. Kaksiviikkoisen pään nostaminen oli meistä kuitenkin kova juttu.

Metsästän täydellisiä liivinsuojia. Ainu-suojat ovat paksuja ja miellyttävän tuntuiset, mutta painavat nännit litistyksiin mikä ei ole kiva. Rainbow-suojat ovat totta kai edullisia, sekä myöskin ohuita, mutta pintamateriaali on niin imukykyinen että kostea rinnanpää liimaantuu liivinsuojaan kiinni kuin purkka tukkaan. Ei kiva sekään. Natusan-suojissa on ihana kolo jonne nänni mahtuu liiskaantumatta, mutta myös näitä liivinsuojia saa repiä irti kuin laastaria konsanaan. Pitäisi varmaan vielä kokeilla jonkinlaiset kestoliivinsuojat ja niiden toimivuus.

Tiistaina Ihastus tyttärineen kierteli kauppoja omineen ja minä jonotin syli täynnä vaatteita sovituskoppeihin. Kotiin lähtiessä olin parisataa euroa köyhempi, mutta kassissa oli kolmet housut, kaksi imetyspaitaa, imetystunika, 4 imetysliivit ja pari imetystoppia. Jospa näillä pärjäisi jonkin aikaa.

Tänään jälkikasvumme roudataan ensimmäistä kertaa neuvolaan.