Ennen V:n syntymää tilailin kestovaippoja sieltä sun täältä. Jututin kestovaipattavaa tuttavaa, joka kertoi omia kokemuksiaan ja suosikkejaan vaipoista.

Ja sitten V:n napatynkä olikin kamalan pelottava. Ja tyttärellä rimppakintut, joten mikä tahansa kangasvaippa falskasi aina. Ihastus sai kestovaipoista tarpeekseen heti ensi metreillä, mutta minä yritin sinnikkäästi.

Tykästyin villavaippahousujen neulomiseen niin hahtuvalangasta kuin merinovillastakin. Mutten millään saa harsokankaasta taiteltua pakettia (kolmiotaitos, ainoa jonka osaan), joka pitäisi edes jotain sisällään. Näpsyllä tai ilman.

Tyttäremme olisi ihanteellinen kestovaipatettava, sillä hänhän tekee kakkoshädän vain kerran 1,5 viikossa (tässä tosin on käynyt muutos tiuhempaan tahtiin, sillä V on alkanut syömään soseita. Paska lentää, mutta miedommilla hajuilla. Taivaan kiitos.)

Kun V:n reisiin ilmaantui toiset makkarapoimut, alkoivat kestovaipatkin pitämään. Aloin kestovaipattamaan V:a arkisin kotioloissa. Viikonloppuisin ja Ihastuksen loman aikana käytämme pelkästään kertakäyttövaippoja.

V kasvaa kankaisista sisävaipoista (jotka tarvitsevat päälleen kosteutta kestävän kuorivaipan) ohi ja käyttöön jää se yksi ainoa ostamani AIO (all-in-one)-vaippa (jossa on kaikki samassa paketissa; ei tarvitse muistaa lisätä eikä poistaa mitään) ja pieni kasa taskuvaippoja (joihin on pujotettava kosteuden imevä kangastaitos). Ne menevät vielä päälle ja tekevät hommansa satunnaisia ohivuotoja lukuunottamatta.

Tilaan uusia suurempia vaippoja, V täräyttää uuden luomufroteisen sisävaipan täyteen alle viidessä minuutissa (ja juuri tällä kertaa jätin laittamatta riisipaperin...).

Eilen illalla päätin ottaa riskin, vaikka olin juuri vaihtanut puhtaat lakanat vuoteeseen. Työnnän one size-vaippaan kaksi imukangasta ja päällimmäiseksi, ihoa vasten, laitan kuivaliinan. V nukkui 12h yöunet ja heräsi tyytyväisenä uuteen aamuun. Sänky oli kuiva. Kuivaliina oli kosteahkon, mutta miellyttävän tuntuinen ja molemmat imukankaat läpimärät. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.