Eilen V keksi että kielen voi työntää ulos suusta. Meillä on nyt kääpiömallin Gene Simmons.

Viikonlopun Ihastus hoiti jälkikasvuaan, kun minä paiskin hommia joulumarkkinoilla. Flunssani hellitti lopulta, vain räkätauti jäi. Todennäköisesti koko talveksi. Ihastus on vuorostaan viikon sairaslomalla, käsittämätön kuume vaivaa jälleen.

Nyt V vetää sikeitä pinnasängyssään toppapuku päällä. Kävimme kyläilemässä konttaavan lajitoverin luona ja vieraissa leluissa käyminen veti väsyksiin, kotimatkalla napero torkkui kaupan ostoskärreissä eikä enää kotiin tultaessa herännyt turvakaukalosta irrottamiseen.

Konttaavan lajitoverin äiti myönsi olevansa myös väsynyt, kun kerroin simahtavani nykyisin ennen iltakymmeneltä. Hän käy nukkumaan jo klo 21, sillä yhdeksän kuukauden pätkittäiset yöunet alkavat verottaa voimia. Lapsensa kun on aina ollut levoton nukkumaan.

Me jätimme V:n iltapäiväunet pois (vaikka tuo nyt unten mailla onkin), sillä huomasin niiden hankaloittavan illalla nukahtamista. Yksillä päikkäreillä lapsi simahtaa illalla sänkyynsä justiinsa ja se sopii äidille paremmin kuin tunnin nukutussessio.

Pidän yöpöydällä korvatulppia joiden avulla nukun välillä keskeytymättömiä yöunia riippumatta siitä heräileekö V yöllä vai ei.

Joulu tulee taas ihan kohta ja ankarasti olen pohtinut jospa Saarioinen täyttäisi kerrankin joulupöydän. Voisi vähän levätä.