Viime neuvolakäynnillä näin ilmoitustaululla lapun perhekerhosta. Koska kotona nyhjöttäminen käy hermoille ja perhekerho on ihan tuossa kulman takana niin päätin rohkaistua sosiaaliseen toimintaan. V:nkin olisi hyvä todeta maailmassa olevan muitakin lapsia peilikuvajaisen lisäksi. Kehittelin viikon verran kauhuskenaarioita nirppanokkaisista superäideistä, joten kun mentiin paikalle yllätys oli mukava. Oven tuli avaamaan lupsakka isä lapsineen ja pian paikalle saapui toinen äiti sylivauvansa ja tyttärensä kanssa. Aikuiset olivat mukavia, kukaan kakaroista ei lyönyt V:a ja kahvi oli juotavaa. Mennään ehkä toistekin. 

Iltapäiväksi oli sovittu toistakin ohjelmaa, kun suunnattiin kylään kollegalle jonka tytär on samanikäinen kuin V. Kylässä oli mukavaa, joskin kollega oli helisemässä kovakouraisen tyttärensä kanssa. Aina tilaisuuden tullen tyttärensä hyökkäsi V:n kimppuun kuin yleinen syyttäjä yrittäen repiä hiuksista tai vähintään räppäistä naamalle. V otti hyökkäykset vastaan melko tyynesti pureskellen kostoksi kyläpaikan leluja. 

Illalla kun suuntasin taloyhtiön kokoukseen tulivat vaari ja isomamma V:n seuraksi. Kokous sujui hyvin ja V oli saanut iltapuuronsa kun saavuin. Hetki istuskeltiin ja sitten minun oli ajettava isäni ja isoäitini ulos, lempeästi yritin motkottaa etteivät nämä koskaan älyä lähteä sovinnaisessa ajassa. Ja kakaraa on vaikeaa rauhoittaa yöunille jos joku on leikittämässä tai hyppyyttämässä kaiken aikaa.

V sammui saman tien sänkyynsä, onneksi.