Aiemmin haaveilemani nahkatakki löytyi huutonetistä. Hinta oli melko kohdallaan, malli kiva ja resorit hihoissa ja helmassa. Raskautta se ei peitä, mutta se annettakoon anteeksi. Koeajoin takin viikonlopun shoppailuissa, alle mahtui lyhyt villapaita lämmittämään ja ajoittai koin oloni melkein tyylikkääksi.

Nyt ulkona tihuttaa vettä, taas, joka kastelee ulkovaatteet. Se ainoa vedenpitävä talvitakkini menee juuri ja juuri kiinni, mutta puolipitkä malli nousee ikävästi vatsan päälle ja näytän väistämättä suohirviöltä. Ei voi mitään. Toivon mukaan punaiset hai-saappaani vetävät huomion pingottavasta takista.

Ihastus soitti ilmoittaakseen joutuvansa työskentelemään viikonlopun yli. Väsymystasoni hypähtää uusiin sfääreihin, sillä se tarkoittaa minulle kahden viikon yhtämittaista lapsenhoitovuoroa ilman hengähdystaukoa. Eilen piti ommella V:n päiväunien aikaan, mutta päädyin itsekin torkkumaan sohvalle pariksi tunniksi (rautatabletit ja raskausvitamiinit ovat jääneet ottamatta useammalta päivältä) ja suunnittelin viikonlopulle monituntista työrupeamaa työhuoneella ilman ulkopuolista häirintää (=ilman allemetristä assistenttia). Työhuoneilu siirtyy väistämättä vähintään viikolla eteenpäin, hemmetti.

Nahkatakkeja norsuille.