Istun kahvikuppi kourassa koneen ääressä eikä kello ole aamukuutta. Heräsin klo 4:30, kun naapurissa siirreltiin huonekaluja, josta taas päättelin naapurin rouvan olevan poissa. Ja hiiret (teinit) siis hyppivät pöydillä, kun kissa (äiti) ei ole kotona. 

Eilen oli kevään lämpimin päivä. Mittari on toki noussut yli +10 asteen lukemiin jo aiemminkin, mutta kertaakaan ei ole ollut jo aamukahdeksan jälkeen +5 astetta. Ihastus vaihtoi kesärenkaat ajopeleihin, tarkisti ohjauspyörän laakerit moottoripyörästä ja kiristi polkupyörästäni jarrut. Koska kävely ei nykyään yksinkertaisesti sovi minulle päätin kokeilla polkupyöräilyä. Polkeminen ei koskenut minnekään, tuntui hassulta kun reidet ottivat vatsaan kiinni polkiessa, mutta suurimman ongelman kohtasin eteisessä kun kaapeista ei meinannut löytyä kevättakkia joka menisi kiinni. 

Vaateongelma on ratkaistava piakkoin, sillä V:lle on hankittu polkupyöränistuin ja pyöräilykypärä ja me aletaan pyöräillä vaikka mikä olis. Ilman takkia jos ei muuten.

Koska sää oli eilen hieno se suorastaan pakotti olemaan ulkona. Etupiha on vielä täynnä lunta, mutta takapiha on jo lähes lumeton. Kiertelin selkä kumarassa pihaplänttiämme, sillä istutin syksyllä krookuksen sipuleita joiden istutuspaikat olen talven mittaan ehtinyt unohtamaan. 

Pesin ikkunoitakin. Alakerran kaikki ikkunat ovat nyt pesty, vaikka alkuviikosta on luvassa mahdollisia roiskeita talon tiilikaton pesu-urakan yhteydessä. 

Ihastus tuli syksyllä vahingossa (?) ostaneeksi ikkunanpesimen, sillä ne pienet höyrypesurimet olivatkin siinä hyllynpäädyssä viereisessä pinossa. Ikkunanpesintä ei koskaan palautettu, sillä kaikella ennakkoluulolla ladattu minäni joutui toteamaan laitteen verrattomaksi. Ei seiniä pitkin valuvia paskavesirantuja, ei tarvetta kolmannelle kädelle pitelemään pyyhettä/nihkeää rättiä, ei pesuveden vaihtoja yms. Pesuaineen suihkutus ikkunaan, levitys ja imurointi. Vähemmän on enemmän, varsinkin siivouksessa.