Torstaina suuntasimme jälleen aamupäivällä läheiseen perhekerhoon, mukavasti myöhässä. Kaikkien muiden taaperot tuntuvat olevan erityisen aamuvirkkua sorttia (viime kerralla, siis sillä ensimmäisellä käynnillämme, jutustellessa selvisi että kerhon ainoa poika heräilee 'noin kuuden maissa'. Olin lentää selälleni hämmästyksestä), sillä menossa oli eväät ja muut lounaat, kun me oltiin vasta nautittu aamupuuro ja -kahvi.

Perhekerholaiset olivat jo keitelleet (päivä?)kahvit, hain itselleni kupposen ja seurailin kun V kävi poimimassa pöydän alta muilta tippuneita ruoan murusia. Ne kaksi muuta äitiä laskettelivat lapsilleen loruja ja lauleskelivat lastenlauluja ja minä mietin sitä ainoaa lorua, jonka olen oppinut ficherpricen kellolelusta ('Hikkoritikkori toikki, hiiri kelloon loikki. Kello meni poikki, hiiri pois loikki. Hikkoritikkori toikki.')

Yhtä kaikki, perhekerhossa oli jälleen ihan mukava käväistä ja ensi viikolla uudelleen.

Iltapäivällä kiirehdimme työhuoneelle (V takapihalle päiväunille ja minä vastaamaan haastatteluun luovien alojen verkostoitumisesta). Roudasin työhuoneelta kotiin kaksi kassillista lankoja.

Tänään norkoilimme iltapäivällä jälleen työhuoneella, V nukkui kiitettävän pitkät päiväunet takapihalla ja minä sain jopa vähän työskenneltyä. Piristi mieltä kummasti. 

Kotiin lähtiessämme katselin lakaistuja jalkakäytäviä ja mietin jälleen kuinka mukavaa olisi kävellä kevätsäässä työhuoneelle asti. Mutta koska 10 minuutin nukutuslenkki saa supistukset aikaiseksi on yli puolentunnin lenkki pelkkää haaveunta.

Kävin tänään myös pitkästä aikaa vaa'alla toteamassa painoni. Kyllä v**uttaa.