V, joka on nyt iältään 1 vuoden ja 2 kuukautta, päätti viime viikolla olevansa janoinen. Oltuaan juomatta kokonaiset 4 kuukautta. Kahdessa päivässä nokkamukista juominen alkaa sujumaan ja napero IMEE nokasta vettä ahnaasti. Ei siis puhaltele mukiin eikä pureskele eikä tutkaile nokassa olevia reikiä, kuten tässä on viimeiset seitsemän kuukautta tehty kun nokkamukeja on ihmetelty. Herrankiitos, etten ottanut stressiä juomattomuudesta, vaan luotin V:n harkintakykyyn ruveta juomaan kun tarpeelliseksi katsoo.

Juominen tuli heti seisomisen perään. Napero seisoo varmemmin ja pitempiä aikoja ja velmuilee kulmiensa alta ollen silmin nähden itsekin otettu uudesta taidostaan. Pieni pellavapäinen mangustimme konttaa vimmattua vauhtia huoneesta toiseen, nousee välillä seisomaan tarkastaakseen tilanteen, laskeutuu alas ja jatkaa menoaan. 

Äitiysneuvolassa kerron viime viikon supistuksista ja kakkosesta joka yritti tunkea vatsasta läpi. Enää ei tuiki, supistuksetkin ovat vähentyneet normaaleiksi kiristelyiksi eikä vetokaan ole ihan niin vähissä. Painoni ei ole noussut kuin 700g eikä sf-mitta ole kasvanut kuin senttimetrin, mikä on oikeastaan ihan mukavaa sillä tähän asti olen kasvanut rytinällä. Terkkari painelee vatsaani, kakkonen on oikealla puolellani ja selkä kuulemma tuntuu mutta sitä hän ei osaa sanoa kumpi pää on alhaalla. Neuvolakorttiin merkitään tarjonnaksi pt ja kysymysmerkki.