En ehkä koskaan opi varaamaan omiin projekteihini riittävästi aikaa, niin kuin yllätysten varalle. Joten se, että olin viikko sitten sairaslomalla vuoteen omana, sotki aikatauluni täysin ja deadline lähestyy aivan liian kovaa vauhtia.

Valmistettuani toistakymmentä metriä kangasta, jonka yksinkertaisuudessaan voisi sanoa olevan jo tylsää, nautin vielä sen pinnasta yhtä innokkaasti kuin ensimmäisen metrin kohdalla. Koska sitä tuntuisi riittävän ja riittävän, olen alkanut epäilemään mahdollista laskuvirhettä.

Muutaman päivän kuluttua kaiken täytyisi olla valmista. Normi työpäivien lisäksi alkuviikosta on niin kokouksia kuin koulutustakin. Muistiinpanoni, joita tarvitsisin, ovat jossain pahvilaatikossa puoli vuotta sitten tehdyn äkillisen muuton jäljiltä.

Tietty sanapari on jo elävä legenda. Joudun ehkä turvautumaan siihen.
Eläköön luova ongelmanratkaisutaito.