Glorian Koti-lehden päätoimittaja kirjoittaa:

"Kaikki kunnia aidolle kierrätykselle ja hyvälle käsityölle. Sen sijaan aion nyt kirjoittaa muutaman kriittisen sanan tuunauksesta - silläkin uhalla, että sohaisen muurahaispesää.

Epäilen nimittäin, että tuunaus on uhka hyvän muotoilun arvostukselle. Se saattaa myös peittää alleen sen tiedon ja taidon, mitä meillä on jäljellä upeasta suomalaisesta käsityöperinteestä, sen laadusta ja kauneudesta. Pahimmillaan hukataan tavaran aitous; tuhottiinhan 1960-luvullakin kasapäin talonpoikaisantiikkia sen ajan entistämisvimmassa.

Vanhasta uuden luominen ja omin käsin tekeminen on ehdottomasti mukavaa puuhaa. Se tuo tyydytystä. On myös muutamia hyvä esimerkkejä kierrätysmateriaalia hyödyntävistä, toteutuneista liikeideoista.

Mutta kun jostain oikein innostutaan, lyödään helposti yli. Jo nyt järjestetään myyntinäyttelyitä, joissa käsityö-sanlla tarkoitetaan lähinnä tuunausta. Yleisö innostuu niissä maksamaan kymmeniä euroja uustuotteista, joilla loppujen lopuksi ei ole sen enempää käyttöä kuin muutakaan arvoa.

Hyvästä käsityöstä me suomalaiset emme ole oppineet sen sijaan koskaan maksamaan todellisen arvon mukaista hintaa. Sen tietää jokainen tämän maan vakavasti otettava käsityöammatin harjoittaja.

Edessä on suuri turhan tavaran juhla eli joulu. Voin vain arvata, että tuunaus on joulumyyjäisten yhteinen nimittäjä. Nyt jäitä hattuun ja pää kylmänä jouluruuhkassa. Tuunaus ei tee autuaaksi. Tuunattuakin tavara voi olla täysin turha!

....... "

Minna Juti kirjoittaa asiaa.

En itse ole kovinkaan suuri tuunauksen fani ja siihen on muutamia syitä. Suurin osa näkemistäni tuunatuista tuotteista ei vaadi tekijältään suurtakaan kädentaitoa saatika tarkkuutta. Rouhea, karkea työnjälki voi olla perusteltua, tai sitten ihan vain taitamattomuutta, tuunaus-kategoriassa melko pitkälti tuota jälkimmäistä. Moni tuote kestää tarkastelun oikealta puolelta, mutta käännäpä se nurja puoli esiin. Uskallan väittää huolellisen ja taitavan kädentaidon olevan nykyisellään se katoava luonnonvara, myös alan oppilaitoksissa. Syy ei välttämättä ole (täysin) opetushenkilökunnan, sillä kun opiskelija tulee kodista jossa ei ole 16 vuoteen opetettu jälkikasvua edes silittämään pyykkiä ei lähtötasokaan ole korkea. Nuori ylittää kädentaidoissa vanhempansa jo kovinkin pienillä ponnisteluilla opiskeluissa.

Harvemmin törmää myöskään muotoilullisesti erityisiin saavutuksiin tuunauksessa. Silityskalvolle tulosetttu kuvat ommeltuna tuotteisiin, tai ylijäämäkamasta valmistetut asusteet ovat niitä 'ihan kivoja'. Miellyttävät montaakin kuluttajaa, mutta...

Harva tuunaaja tai kierrätysväsääjä tulee harvemmin ajatelleeksi sen oman tuotteen elinkaarta. Ei sekään ikuisuuksia kestä, vaan jätteestä tulee uuden elämänsä jälkeen väistämättä jäte, ennemmin tai myöhemmin. Nahkalaukun voi viedä ongelmajätekierrätykseen, mutta entäpä se tuunattu laukku? Jossa on vanhasta nahkalaukusta osa, papan huopikkaista osa ja vinyylihousuista pohja? Kuka sen ratkoo osiin ja laittaa palat kierrätykseen sinne minne pitääkin?