Jo raskauden ensimmäisellä kolmanneksella Ihastus kysyi olenko miettinyt mahdollisia kummeja lapselle. En ollut, sillä olen nähnyt aina kummeuden lähinnä rasitteena kuin mukavana tehtävänä eikä asia ollut ajankohtainen.

Hän miettii jälleen ankarasti kummiasiaa, sillä ristiäiset ovat hänellä nyt päällimmäisten asioitten joukossa. Hän pohtii facebookstatuksessaan ovatko kummit tärkeitä ja saa runsaasti kommentteja. Kirkkoonkuulumattomien mielestä ei, suurin osa on sitä mieltä että kummeus on kunnia-asia, perinteitä on jatkettava ja kummi on kummilapselleen tukena.

Alan kiinnostumaan asiasta teorian tasolla. En edelleenkään halua kaataa kummeuden taakkaa yhdenkään ystäväni niskaan, mutta mitä hemmettiä kummeus nykyään edes tarkoittaa.

Kasteessa kastettava otetaan kirkon jäseneksi ja se on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mukaan tärkein kirkollisista toimituksista. Samainen instituutti painottaa kummin tärkeimmän tehtävän olevan lapsen puolesta rukoileminen.

Ihastuksen facebookstatuksen kommentoijat pitävät kummeutta tärkeänä, mutta yksikään heistä ei ole listannut mitä kummeuteen kuuluu konkreettisesti. Millä tavoin kummi on tuki lapselle? Missä asiassa? Eivätkö lapset valitsekaan itse uskottuja aikuisiaan, kuten minä olen luullut ja lapsuudessani tehnyt? Jos kirkkoon kastettavan lapsen kirkkoon kuuluvan kummin tehtävä on kirkon mukaan rukoilla lapsen puolesta, niin kuinka moni kummi niin oikeasti tekee? Ja jos tietää ettei tule rukoilemaan lapsen saatika kenenkään puolesta, niin voiko silloin edes suostua kummiksi?

Kummit olivat aikoinaan ne ihmiset, jotka huolehtivat lapsesta mikäli vanhemmat sattuisivat menehtymään. Ei taida onnistua nykypäivänä ilman oikeuden päätöstä. Uskallan väittää harvan kummin osallistuvan kummilapsen kristilliseen kasvatukseen, joka on myös liitetty kummeuteen. Joten mikä on Se Perinne jota kummeudessa halutaan jatkaa??

Ihastus suunnittelee syntymäpäiviäni, jotka ovat viikkojen päästä. Hän haluaa kutsua vanhempansa ja isäni saman kahvipöydän ääreen ja tutustuttaa heidät keskenään. Hakea kakun konditoriosta. Pyytää illalla ystäviä kylään. Sillä, että minä en halua juhlia tulevia syntymäpäiviäni ei ole merkitystä.

Ahdistaa.