Minulla ei ole koskaan ollut mitään varsinaista mottoa elämälle, mutta parikin periaatetta löytyy. Yksi niistä on se, ettei koskaan pidä rakentaa elämäänsä täysin toisen ihmisen varaan. Tästä saan, tässäkin parisuhteessa, muistutuksen kun korviini kantautuu ne sanat joilla Ihastus on väsyneenä ja suuttuneena minua ja toimintatapojani kuvaillut. Ei ollut kuulkaa kaunista kuultavaa. Keskustelemme myöhemmin ja sovimme riitaa josta tämä tällä kertaa sai alkunsa. Hän on huojentunut keskustelun jälkeen ja minä vannotan itseäni pitämään huolen etten koskaan tipahda tyhjän päälle. Vanhaan päiväkirjaani teen ansan, johon Ihastus narahtaa jos hän vielä menee sitä salaa lukemaan.

V kasvaa vauhdilla. Riidan aiheuttama stressi vähentää maidon tuotantoa vajaaksi viikoksi ja joudun yhtenä iltana turvautumaan tuttipullomaitoon. Sen ansiosta, kait, V pulauttaa jättikokkelit tunikalleni. Happaman maidon tuoksu ei kuulu mitenkään suosikkeihini, varsinkaan lämpimänä kesäpäivänä.

V alkaa kait saamaan rintaraivareita, sillä syömisen lomassa on välillä karjuttava raivopäänä. Miten paljon pientä ihmistä raivostuttaakaan, kun päätä kääntäessä ruoka ei seuraakaan mukana vaan jää paikoilleen. Huutamisen paikka se on, ehdottomasti. Toisinaan taas V keskeyttää syömisen ja kujertelee silmiin tuijottaen. Neuvolasta saatu hymynaamakuva sekä makuuhuoneen kattolamppu ovat taas kestosuosikit joille hekottelu on satavarma homma päivittäin.

V ei pitänyt hankkimistani Hotslingin kantopusseista, ei pienemmästä eikä suuremmastakaan. Tänään hain postista Manducan kantorepun, johon olen yhden kokeilukerran perusteella tyytyväinen. V:n mielipiteestä en ole niinkään varma.