Ihastuksen 3 viikon loma sujui kuin siivillä. Emme riidelleet kertaakaan, päivät kuluivat liian nopeasti ja autotalli on edelleen siivoamatta. Ihastus nauttii kotona olemisesta ja V:n kehityksen seuraamisesta. Loma on hyvä mittapuu minullekin, sillä tähän asti V:n kasvaminen ja kehittyminen on vain tapahtunut ilman mitään sen kummempaa. Mutta isänsä loman aikana V oppi päristämään, kääntymään selältä vatsalleen (ja välillä päinvastoin), liudan uusia äänteitä, nauramaan omituisella tavalla, nojaamaan kyynärpäihinsä ja imeskelemään tuttia. V on äärimmäisen kiinnostunut ihmisistä, viihtyy lattialla lelukaaren alla mutta ei ole ollenkaan kiinnostunut tarttumaan mihinkään. Keskustelu lelukaaren muovisten lelujen kanssa on mukavampaa.

Ihastus on kärmeissään taloyhtiön hallituksesta, joka ei puutu ei tartu pieniinkään remonttia vaativiin tarpeisiin. "Yhdessähän nämä on aina tehty" sanotaan kaikkeen, mutta mitään ei tehdä eikä varsinkaan yhdessä. Kevätkokouksen pöytäkirjassa on maininta pihatalkoista joihin osakkaat saavat kutsun myöhemmin. Pihatalkoita, saatika kutsua niihin, ei ole kuulunut. Olemme molemmat sitä mieltä, että asuntojen arvo laskee sitä mukaa, kun yhteisiä remontteja ei tehdä eikä niihin varauduta.

Ja niinpä me käymme eräänä helteisenä sunnuntaina katsomassa omakotitaloa, ihan huvikseen vaan. Ennen Ihastuksen loman loppua meillä käy kaksi välittäjää arvioimassa asunnon hintaa. Minä olen lopen tympääntynyt jo nyt, vaikka myyntipäätöstä ei ole tehty. Mutta kun tämä keskustelu on avattu, se tietää vain tätä; kaikki sopivat myyntiin tulleet on käytävä läpi joka viikonloppu asuntoliitteestä. Ja sehän onnistuu rutiinilla, sillä edellisestä muutosta ei ole vielä puoltavuottakaan... Ihastus nauraa erilaisille mieltymyksillemme; minä löydän kaikki puolilahot ylösalaisin rakennetut vanhat koulut/torpat keskeltä ei mitään ja hän löytää kaikki esikaupunkialueiden 80-luvun tiilitalot autotallilla ja varastolla ja jostain raikaavalta ruohonleikkurin äänellä.

Yht'äkkiä tajuan olevani pattitilanteessa: asumme missä tahansa, mitä teen työhuoneelleni? Kun vanhempainvapaani loppuu ja menen palkkatöihin (hah! mutta teoriassa mahdollista) ja V päiväkotiin, niin missä vaiheessa minä käyn työhuoneellani? Työpäivän jälkeenkö, jolloin V viettää päiväkodissa ympäripyöreitä päiviä? Vai viikonloppuisin, kun Ihastus on maisemissa ja minä en (vaan olen työhuoneella)? Irtisanonko minä työhuoneeni ja läjään työkaluni ja siirrän taas syrjään ammatilliset haaveeni?

Tämä helle ajaa minut hulluuden partaalle. Ja V:n kanssa. Vaunujen kanssa liikkuminen on mahdotonta, jollen halua paistaa jälkikasvuani. Yläkerrassa on tuskallisen kuuma, vaikka tuuletin tekee parhaansa. Iltapäivällä makuuhuoneissa pystyy jo olemaan, mutta jatkuvasti ympäripyörähtävä V ei viihdy yksinään sängyssä sillä vatsalla ollessaan se tuntee lopulta olevansa pulassa.

Hiukseni ovat lähteneet jo muutaman viikon ajan ja syynä lienee hormonit. Tänä aamuna seisoin järkyttyneenä suihkun alla ja vedin kourakaupalla tukkaa irti päästäni. Lattiakaivo näytti rivolta kuivatellessani lopulta itseäni. Hiustenlähtö sai jostain ihme kimmokkeen, mutta sekin taisi selvitä vessakäynnillä. Kaapin perältä kaivelin tamponeja, ensimmäisen kerran vuoteen.