6 kuukauden ja 3 viikon iässä tytär tokaisee hoitopöydällä maatessaan 'ammmmam-mammma' ja myöhemmin illalla jatkaa 'aaappap-aapaap' ja tarinoi siitä lähtien aina herätessään tai kun päälle puetaan vaatteita. Eilen, viikkoa myöhemmin, napero luki lattialla kirjaansa ääneen 'aammmam-mam, aap-paap-aap' ja illalla nukkumaan mennessä ilmoille tupsahti myös 'ättä'.

Samaan syssyyn alaikenissä on alkanut pullottaa ja päivittäin yritän kurkkia mitä hampaille kuuluu. Hampaat eivät vielä hirvittävästi vaivaa, mutta iltaisin nukkumaan käydessä tytär kiskoo välillä korviaan.

Niin, V on nukkunut nyt 3 viikkoa omassa huoneessaan ja omassa sängyssään. Nukuttuaan ensin puoli vuotta parivuoteessa kaikista niistä 'mitenköhän se oppii nukkumaan yksin' epäilyistä huolimatta. Tytär nukkui omassa sängyssään ensimmäisistä öistä lähtien mainiosti vaikka yösyötötkin loppuivat kuin seinään. Minä heräsin kahtena ensimmäisenä yönä tottumuksesta yösyötön aikaan, mutta nyt nämä yöt menevät syvässä koomassa ja aamuisin olen väsyneempi kuin moneen kuukauteen. Syytän kehnoksi lipsahtaneita ruokailutottumuksiani ja sitä etten iltaisin ymmärrä mennä tarpeeksi ajoissa nukkumaan.

Tytär ei vielä ryömi, taputa käsiään yhteen eikä tee muitakaan sirkustemppuja, mutta tykkää seisomisesta (kunhan joku pitää kiinni) julmetusti. Ihastus, sekä sitten myös minä, on pohtinut vaikuttaako kestovaippa liikkumiseen. Setti kun on tanakampi kuin kertakäyttövaippa, joten estääkö se liikkeelle lähtöä vai ei. Mutta olen myös tyytyväinen paikoillaan pysyvästä lapsesta, sillä tämä on vielä huoletonta ja vapaata itselleni. Siinä missä äitinsä vieressä nukkuneet oppivat omaan sänkyyn niin kestovaippaa pitävät oppivat liikkumaan, uskoisin.

Syksy saa toiset apatian partaalle ja toiset nauttimaan. Aamupäivien nukutuslenkeillä tykkään on kirpakka sää, ja sadesääkään ei masenna kun päällä on hai-saappaat ja lindexin melko tyylikäs sadetakki ja kädessä bilteman termosmuki täynnä suklaakahvia. Hirvittävä sisustusvimma on iskenyt päälle, ja haaveilen jopa uusista verhoista (minä, joka en voi sietää verhoja). Olohuoneen ruokapöydällä ja tässä työpöydällä on keskeneräisiä neuleita, joiden valmistumista rajoittaa orastava jännetuppitulehdus oikeassa ranteessa. Olen neulonut pari alpakkavillaista pipoa, isälle syntymäpäivälahjaksi Karpo-lakin Ilun neulekirjasta, kaverin pojalle villasukkia hot socks-langasta (ensimmäinen kaunis liukuvärjätty lanka mielestäni), kummipojalle pipon ja toisenkin ja V:lle kypärälakkia, sukkia ja lapaset. Kaapit ovat täynnä kestovaippoihin varattuja joustofroteita, tenceliä, coolmaxia, pul-kankaita, bambutrikoota ja naperon vaatettamiseen varattuja soija- ja luomutrikoita.

Pöydän kulmalla lojuu kasa kirjastokirjoja (vaatteita taaperoille, lähinnä) joiden laina-aika on kertaalleen jo uusittu.

Lisäksi jääkaapissa ja etuterassilla on litratolkulla karpaloita jotka tartteis pikapikaa keittää hilloiksi, eteisen lattialla odottaa kukkasipuleita joita pitäisi jemmata niin omalle kuin kesämökinkin pihamaalle, talous tarvitsisi edelleen totaalista puhdistautumista ja suursiivousta (uff:n laatikot täyttyvät kyllä pikkuhiljaa kun käyn nakkaamassa pussin aina toisinaan). Joudun myös vielä pesemään kaikki ikkunat sillä kokeilin toissapäivänä Ihastuksen harhaostoksena pitämäänsä Kärcherin ikkunanpesijää ja vempain osoittautui sitten ihan loistavaksi peliksi.

Työhuoneella pitäisi nykäistä loimi kangaspuihin ja neulekone olisi kiva roudata kotiin. Kun tässä kotona ollessa olisi aikaa neuloakin. Ehkä.