Muutama kuukausi sitten autoni vaihtui, kun Ihastus hankki 80-luvun jaappaanialaiseni tilalle ehdan farmarin. Koin erotuskaa jaappaanialaistani kohtaan, mutta se päätyi tuttuun ja hyvään kotiin. Autokategoriani pysyy punaisissa ja kantikkaissa, ja olen tämän arkkuni taivutellut kauppakeskuksen ahtaimpaankin parkkiruutuun. Joillekin kanssaliikkujille farmariauto, naiskuski ja takalasista pilkottavat lastenvaunut tuntuvat olevan..no, punainen vaate. Yhtä kaikki, kymmenenvuotias lestadiolaisfarkkuni on kannuksensa ansainnut. Viimeeksi perjantaina roudasin sillä ison kasan mallinukkeja ja kyydissä oli sentään vielä tyttären turvakaukalo.

Sunnuntaina Ihastus roudasi farmarillani ison kasan roskia (katsoin parhaaksi olla kyselemättä tarkemmin, että minne) kun viimeinkin siivosimme V:n huoneen. Lapsen huone jäi ikään kuin kesken kun lapsi meni syntymään ja huone on ollut jonkinsortin varastotila (vaikkakin tytär on nukkunut siellä jo yli kuukauden). Seinää vasten nojasi pari petauspatjaa, niiden vieressä paalit talous- ja wc-paperia. Ikea-kassillisia vaatteita menossa kierrätykseen, epämääräisiä pahvilaatikoita ties minkä muuttoni jäljiltä jne. Ja siinä kaiken keskellä punainen pinnasänky. Sunnuntaina huone tyhjennettiin, pinnasänky vaihtoi paikkaa, uusi lipasto täyttyi tyttären vaatteilla, paperirullat hävisivät kaappiin, matto pöllytettiin, ikkuna pestiin (no, vain sisäpuolelta). Lopuksi seinälle kiinnitettiin hylly valokuvia varten ja toiselle seinälle liimasimme sisustustarran. V, joka huomioi kaikki pienimmätkin muutokset, oli uudesta huoneestaan ihmeissään ja hymyili leveästi ja ihaillen seinätarralle.

Illalla Ihastus haki farmarilla vielä pizzat, lämmitimme saunan ja joimme lasilliset kuohuviiniä ihan vain tämän siivousurakan kunniaksi.