Ei tullut joulupöytään eineslaatikoita. Olisivat maistuneet puulle kuitenkin, joten väsäsin alusta loppuun itse. Siinä samalla meni kotikaljat ja graavilohetkin, karjalanpiirakat jätin tänä jouluna leipomatta. Jotain rajaa sentään. Jälleen löysin itseni ihmettelemästä minkä takia väännän ja käännän joka hemmetin joulu, vaikken ole edes jouluihmisiä. Mutta pidän hyvästä ruoasta ja jouluruoissa olen yleensä onnistunut.

Anopille oli kolme viikkoa toitotettu että V:lle vain yksi joululahja, ei enempää. Paketista paljastui cd-soitin ja lastenlevyjä sekä parit dvd:t. Nyt pitää vain odottaa että lapsi osaa laittaa levyn itse soittimeen. Enolta ja vaarilta tuli vaatteita, me vanhemmat emme ostaneet lapsiraukalle jouluksi mitään. V:lle olisi kyllä riittänyt lahjapaperi ja naru, aivan kuten muillekin ikäisilleen.

Päällimmäisenä V:n ensimmäisestä joulusta jäi mieleen se joulupyhät kestävä juokseminen kieli vyön alla paikasta toiseen jotta kaikkia ehti tapaamaan. Toisena V:n ensimmäinen kunnon räkätauti joka alkoi jo ennen joulua. Onneksi molemmat on nyt selätetty ja takanapäin.

Jouluna siis vitutti, mutta koska se on lähennellyt normaalitilaa niin siihen ei kummemmin kiinnittänyt huomiota. Väsytti vietävästi, mutta koska sekin on nykyisin normaalitila niin siihenkään ei jaksanut kiinnnittää huomiota.

Ensi viikon alussa suuntaamme jälleen äitiyspolille nt-ultraan, sillä joulukuun alussa ilmestyi tikkuun plussa, ihan yllättäen ja pyytämättä. Loppiaisena suuntaamme Ihastuksen isäkuukauden kunniaksi kylpylään, jossa aion nukkua, nukkua ja nukkua. Hereillä ollessa käyn syömässä ja kiviterapiahoidossa ja intialaisessa rentoutushoidossa. Muu perhe taitaa viihtyä vauva-altaassa polskimassa.