Äitiysneuvolassa oli sijaisena minua nuorempi tyttö ja huomaan jälleen asennevammani. Nuorempien kanssa ei huvittaisi keskustella, vaikka ikä (tai sen puute) ei tee heistä ammattitaidottomia.

V leikkii tyytyväisenä lattialla, kun terkkarityttö tekee sormenpäähäni reiän ja työntää liuskan koneeseen. Hemoglobiini on 115, yllätyn tuloksesta mutta se selittää vetämätöntä oloani. Saan käskyn ostaa rautavalmistetta ja mielessäni alan käymään läpi ruokavaliotani. Neuvolan puntari näyttää kilon verran enemmän kuin digitaalivaakani aamulla, luulen jo painoa tulleen +4kg ja jyllään päässäni edelleen ruokavaliota. Kiloja on kuitenkin yhteensä tullut +3kg, suurin piirtein saman verran kuin V:a odottaessa tässä vaiheessa raskautta (hieman ennen puoltaväliä). Lupaan itselleni tarkkailla syömisiäni, ja varsinkin sen koostumista. Kotona ollessa kun se lipsahtaa helposti hiilihydraattipainotteiseksi, jolloin on turvonnut mutta nälkäinen olo kaiken aikaa.

Aiemmin laboratorioon viedyn rutiininäytteen sekä neuvolan pikatestin mukaan minulla on jonkinlainen virtsatulehdus tai vastaava. En ole huomannut oireen oiretta, mutta terkkari sanoo keskustelevansa iltapäivällä lääkärin kanssa ja soittavansa sitten. Todennäköisesti saan reseptin, vaikka oireettomana olenkin.

Terkkari etsii vatsanpäältäni kakkosen sydänääniä ja ne löydettyään jää kuuntelemaan niitä pitkäksi aikaa. Mietin jo, missä vaiheessa voin sanoa 'kiitos, riittää jo' kuulostamatta tylyltä, mutta lopulta hän lopettaa.