1-vuotispäiviin on alle neljä viikkoa aikaa. Ihastus on puhunut viikoittain valokuvauksesta, juhlavaatteista ja synttärikutsuista jo kahden kuukauden ajan.

Viikonloppuna hän ehdottaa, että kävisin ostamassa tytölle kauniit synttärivaatteet. Ihastus voisi hankkia itse haluamansa tyttövaatteet, sillä tulevat syntymäpäivät merkitsevät hänelle selvästi enemmän. Hän suutahtaa ja sanoo minua lapselliseksi. En ymmärrä, sillä mielestäni V on ollut tähänkin asti arjessa nätisti puettu. En minäkään ole hankkinut tyttärelle ensimmäistäkään mekkoa, vastaan, kun Ihastus yrittää sukupuoliväitteellä sälyttää mekon hankkimista minulle. Hän hermostuu entisestään ja penää miksen halua V:n näyttävän tytöltä. V:han näyttää tytöltä, jopa housut jalassa, tokaisen. Kerron, jälleen kerran, miksi olen sukupuolivärejä vastaan; mielestäni on täysin turhaa korostaa pienten lasten sukupuolta ja tytöstä kasvaa varmasti tyttö vaikkei tätä vaaleanpunaisiin ja sydämiin puettaisikaan. En muutenkaan pidä perinteisistä sukupuolirooleihin väkisin lokeroinnista, mutta tätä Ihastus, muiden muassa, ei tahdo aina ymmärtää.

Ihastus kysyy haluanko ottaa itse 1-vuotiskuvan vai pyydettäisiinkö kenties veljeäni kuvaamaan. Ennen kuin ehdin vastaamaan, hän kysyy haluanko edes 1-vuotiskuvaa otettavan. Jätän kertomatta mielipiteeni ylipuetuista matkalaukkurekvisittaan istumaan survotuista naperoista studiovalojen keskellä ja vastaan etteivät taitoni riitä. Ja ei ehkä veljenikään, sillä tällä ei ole kokemusta lapsista eikä varsinkaan lapsikuvauksista. Asia jää auki.

Ihastus on jyrkästi vastaan ehdotustani, jossa juhlavieraat (isovanhemmat, täti perheineen ja eno) jaettaisiin eri päiville. Kakkuvuokien koko, kihvelit ja kahvelit eivät riitä sen koko porukan kestitsemiseen kerralla, mutta Ihastus ei tule tätä ajatelleeksi. Hän kutsuu puhelimitse saman tien vanhempansa ja siskonsa tuleville syntymäpäiville, kakkukahvit hän tulee luvanneeksi kellonlyömälle jolloin on päivänsankarin päiväuniaika.