Pitikin kehua. Yöllä jokin riivattu uni herätti V:n klo 2:30. Tunnin ajan yritin rauhoitella kunnes klo 3:30 luovutin ja työnsin jälleen korvatulpat mahdollisimman syvälle korviini ja jatkoin unia. Aamulla en olisi millään jaksanut herätä, eikä olisi jaksanut tyttökään.
11 kuukauden ikäinen tyttäremme nukkuu edelleen kahdet päiväunet, paitsi tänään jolloin 30 minuutin aamupäivätorkut riittivät pihamaalla ja vaunuista alkoi kuulumaan tyytymätön vinkuna. Sama jatkui sisällä pinnasängyssä, olkkarin lattialla lelujen keskellä, ruokapöydässä jne. Lopulta kääriydyin itse sohvalle viltin alle katsomaan tyhjänpäiväisiä tv-sarjoja ja annoin nassikan marista lattialla.
Lounas syötiin lopulta 1,5 tuntia myöhemmin kuin normaalisti ja nyt V on iltapäiväunilla pihalla. Epäilyni siitä, että kotiäitigeeni joko on tai ei ole (tässä tapauksessa ei ole) saa viikko viikolta vahvistusta.
2 kommenttia:
Noo, ei miullakaan oo sitä kotiäitigeeniä, mut ihan päivänvalon sietäviä kersoja noista on tainnu tulla! Se, että lapsi kitisee/itkee/huutaa/kirkuu, eikä vaan tiedä mikä sillä on, on ehkä maailman tuskastuttavin tunne. Mie olin aina raivona siitä, että se huutaa (eikä anna miun nukkua) ja takaraivossa takoo ajatus, että jos oikeesti onkin joku hätä. Ja että miten huono äiti pitää olla, että laps huutaa 2 vuotta kaikki yöt.
Miulla oli vielä semmonen hölmö homma, että mitä väsyneempi olin, sen vaikeempi oli pyytää apua. Ja jos tuossa kohtaa olisin ollut raskaana, oisin varmaan ravistellut sen lapsen sairaalaan.
Joskus marinaan auttaa särkylääke, jos marina siis vaikka johtuukin jostain kivusta, eikä syli, sapuska tai uni auta (tai uni ei tule). Ei sitä ehkä joka päivä kannata antaa, mutta joskus voi kokeilla...
Särkylääkettä on kakaraan muutaman iltana puuron lisäksi työnnettykin, ihan sen perusteella että V kaivaa sormella 'hampaita' ja kiskoo korvia. Useimmiten tuo douppaaminen auttaa naperoa nukahtamaan, olen myös miettinyt tekeekö vaakatasossa oleminen hampaita tekevälle keljun olon.
Omalla prioriteettilistalla hyvin voiva minä on ykkösenä, sitten vasta tulee muut. Ja kun mistä-lie-syystä-huutava-kakara ei anna nukkua, niin se todella tuntuu siltä ettei se anna nukkua. Ehkä ajastaan se alkaa ymmärtämään, että mikäli äidin ei anna levätä ja olla omissa oloissaan, se on seuraavana päivänä melko hapannaama.
Lähetä kommentti