Kun sovittelimme talouksiamme yhteen Ihastuksen kanssa oli kahvinkeittimeni väistyttävä futuristine muotoiluineen, Ihastus ei millään tullut sinuiksi termospannun kanssa. Tiskipöydän kupeeseen ilmestyi teräksen värinen mokkamasteri. Kun teimme ensimmäisen yhteisen ikeareissumme mukaan tarttui vielä iso mäntäkannu, rauhallisia sunnuntaihetkiä varten. Isotädin jäämistöstä löysin vielä toisen, pienemmän mäntäkannun joka myöskin päätyi keittiöömme.

Alkutalvesta kaappiin ilmestyi mutteripannu, espressokupit alennuksesta ja espressokahvia. Jälleen niille kiireettömille sunnuntaille.

Ihastus on työreissuiltaan kantanut kaappiin Caffin makukahveja, jotka kuitenkin ovat liian dominoivia vaikka niitä kuinka laimentaisi tavallisella juhlamokalla.

Huhtikuu tulee justiinsa ja minä olen tällä viikolla muistellut usein viime syksyä. Niitä aamuja, kun V:n kanssa lähdimme aamupäivän vaunulenkille lähikaduille. V vaunuissaan sadesuojan alla, minulla jalassa trikoot ja kumisaappaat, päällä sadetakki ja toisessa kädissä termosmuki jossa oli pauligin suklaakahvia. Niistä aamuista jäi hyvä fiilis, ja maku.

Mikä siinä on, että kahvi jonka eteen on joutunut näkemään vaivaa, maistuu paremmalle.