Sivut

perjantai 25. maaliskuuta 2011


Koska Ihastus on arjet poissa kotoa on minusta kohtuullista siivota ennen viikonloppua ja Ihastuksen kotiinpaluuta. Yleensä siivoan torstaisin, sillä perjantaisin on mukavampi hengailla kuin torstaisin.
En liiemmin pidä siivoamisesta, mutta vähemmän pidän likaisuudesta (levällään olevat tavarat eivät haittaa, meillä on usein siivoamisen jälkeen kaikki hujanhajan). Viime kesänä Ihastus hankki robotti-imurin, jonka piti helpottaa ylläpitosiivousta sillä Ihastuskaan ei rakasta siivoamista (mikä on harmi, sillä työhön ryhtyessään hän on tarkempi kuin minä). Robotti oli alkujaan hauska ja näppärä ja sen säiliötä tyhjentäessä näki konkreettisesti mikä määrä kissankarvaa, mujua ja muuta roskaa lattioille kertyy jo muutamassa päivässä. Pian minua alkoi ärsyttämään se, kun robotilla meni kohtuuttoman kauan yläkerran kolmen huoneen siivoamiseen. Jos minulla meni ikivanhan perästävedettävän electroluxini kanssa vartti keittiöön, työhuoneeseen, olohuoneeseen, sohvaan ja kissatorniin niin robotti puuhasteli 1,5h mennen vasta loppupuolella sinne likaisimpaan paikkaan, keittiöön. Roomba jäi lopulta työttömäksi olohuoneen nurkkaan.

Sitten Ihastus tuli työmatkaltaan johdoton akkuimuri mukanaan. Kaikilla siivousta inhoavilla täytyisi olla akkuimuri!! Työhuoneen nurkassa nakottava imuri on näppärästi saatavilla ihan kaiken aikaa eikä päivittäinen keittiön imurointi tunnu edes työltä. Ja V käy poimimassa loput murut mitkä jäävät imurilta huomaamatta. Näytän akkuimuria olohuoneellekin lähes päivittäin, sillä se on vaan niin näppärä. V on tohkeissaan akkuimurista, vaikka pelkäsi robotti-imuria siitä päivästä lähtien kun se yllättäen ja pyytämättä kävi tyttären kimppuun tämän painaessa virtanappia.

Kun pitkäkarvainen kissamme muutti uuteen kotiin vieden tulisen tempperamenttinsa lisäksi mukanaan aimo kasan irtokarvoja alkoi kotimme näyttämään siistiltä peräti kolme päivää siivousurakan jälkeen. Ja sitten kun kaikkien yllätykseksi kotiutin lyhytkarvaisen wannabeseikkailijankin uuden palvelusväen hoiviin hävisivät kissankarvat lähes kokonaan (Ihastus kaivaa niitä kyllä edelleen toisinaan V:n puurolautaselta ja minä verhoista ja telkkarin takaa). Olen alkanut jo pohtimaan miksi pitää siivouspäivä viikoittain, kun siivottavaa ei tunnu olevan (kiitos, akkuimuri!).

Lapsuudenkodissani meillä oli olohuoneen lattialla aina kapeat räsymatot. En pitänyt niistä koskaan (vaikka äidilleni sellaisia kudoinkin), mutta kun niihin oli tottunut ei asiaa tullut ajatelleeksi.
Omassa olohuoneessamme oli sohvan edustalla iso trikoo/paperinaru -matto jonka olen kutonut vuosia sitten. Kunnes syksyllä käärin maton pois, sillä alle polvenkorkuinen talonväki oli oksentanut sen siinä vaiheessa jo laikukkaaksi. Pari kuukautta oksenneltiin karvapalloja ja muuten vaan pulauteltiin paljaalle laminaatille ja sitten varastin lapsuudenkodin varastosta kaksi kapeaa räsymattoa. Kun ison maton tuulettaminen/tamppaaminen oli rasittavaa, niin nämä heittää pihalle kevyesti ison raskausvatsankin kanssa. Meillä tuuletetaan matot viikoittain!! Ihanan käytännöllistä (=keski-ikäistä) !!

My house was clean yesterday sorry you missed it!

Ei kommentteja: