Valtava epäammattimaisuuden tunne valtaa koko kropan, kun työhaastattelussa yritän olla yhtenä haastattelijana samalla kun toisessa kädessä on pilttipurkki, toisessa lusikka ja edessä venkoileva taapero. Mutta en saanut lapsenlikkaa tälle hetkelle ja V oli pakko ottaa mukaan. Kesä ja kiireisin sesonki on tulossa kun melkein varma työntekijä peruuntui viime metreillä ja nyt TE-keskus lähettää meille uusia haastateltavia. 

Toissapäivänä olin myös himpunverran työelämässä kiinni kun olin arvioimassa näyttökokeita. Aah, mikäs sen ihanampaa kuin muiden työntulosten arvostelu ja vielä tuntipalkka päälle! 

Kaipaan niin valtavasti työelämään takaisin, että välttelen viimeiseen asti pohtimasta sitä kuinka olen taas kohta äitiyslomalla, en tule muistamaan loppukesästä mitään, yöllisiä imetyksiä, jatkuvaa sumussa olemista, sinappikakkoja, ylipäätään sitä että näitä on kohta jaloissa kaksi kun ollaan menossa kohti pimeintä vuodenaikaa. Sen sijaan päässäni tuotekehittelen, suunnittelen, mietin edullisia markkinointikanavia ja verkostoitumista. Paperillekin olisi hyvä pistää jotain, jos olisi kädet vapaana.