Viime neuvolakäynnillä oli pissinäytteessä olevinaan taas jotain valkuaista ja sijaisterkkari varasi uuden ajan tähän parin viikon päähän. Kun saavun neuvolaan ärtyneenä (sillä V oli koko aamun rasittava, mutta nukahti onneksi vaunuihin kun suuntasimme neuvolaa kohti) mielialani kohoaa heti, kun huomaan vakiterkkarin palanneen takaisin pitkän tauon jälkeen.

Hän kyselee kuulumiset, kuinka olen voinut ja jaksanut arkiyksinhuoltajuudessani, millä mielellä olen ylipäätään jne. Vakiterkkarille on helppo puhua, sillä hän on kokenut työssään eikä hössötä. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, kun tämän kakkosen ilmoitettua olemassaolostaan sain todeta neuvolantuolilla ääneen kuinka vituttaa olla taas raskaana. Ja ettei terkkari reagoinut siihen ylivoimakkaasti vaan totesi elämän joskus nyt vaan olevan sellaista.

Kuulumisten jälkeen terkkari toteaa purkissa olleen puhtaan näytteen, joten ei mitään toimenpitetä tällä(kään) kertaa. Koneelta hän katsoo etten ole käynyt sokerirasitustestissä. Jäykistyn. V:a odottaessa jouduin sokerirasitukseen ikäni puolesta ja kun nyt kakkosta odottaessa olen jo yli 35-vuotias jonka perusteella testi olisi taas tehtävä. Muistan vielä elävästi kuinka huonovointiseksi tulin edellisellä kerralla, enkä millään haluaisi kokea samaa tässä vaiheessa, kun raskausviikkoja on enemmän (28+4). (Ja minne minä pistäisin yhden taaperon kolmeksi tunniksi??) Pääsen pälkähästä tällä kertaa eikä sokerirasitusta määrätä, sillä lähtöpainoni ennen tätä raskautta on ollut normaali ja painonnousu on ollut suht maltillista vaikka sitä onkin nyt pari kiloa enemmän kuin näillä viikoilla V:a odottaessa.

Kohdunkorkeus on muhevat 28cm, sillä poika majailee tänään vasemmalla puolen vatsaa eikä korkeutta voi mitata kohtisuoraan ylös vaan se on tehtävä viistoon. Sydänäänet kuuluvat melko ylhäältä, mutta terkkari sanoo ettei siitä voi oikein päätellä vauvan asentoa (kun ennen doppleria kerron että epäilykseni perätilasta on melko vahva). Aikaa kääntymiseen on ja joka tapauksessa joudun/pääsen synnytystapa-arviointiin sillä esikoinen on syntynyt sektiolla.

Iltapäivällä puuhailemme V:n kanssa pihalla (kukaan ei vienyt neuvolan pihalta nukkuvaa taaperoa vaunuineen). V:lla on komea ReimaTecin välikausihaalari, joka on mielestäni ihan liian kallis konttavaksi pihakiveyksellä, joten napero viilettää menemään kolmen euron kurahousuissa ja paksussa fleecetakissa. Uusi aluevaltaus pihamaalla on V:sta mukavaa eikä pihaleluille ole vielä tarvetta. V viipottaa kukkapenkissä, naapurin pihalla ja on kovasti menossa ajotielle ja lätkyttää rukkasellaan pensaitten oksia. Mitään ei eksy suuhun (ehkä??), mutta meno on kova kunnes tulee hiki ja kiukku. Sisälle paluu sopii minullekin, vaikka aurinkoisella pihalla pensaitten juurilla kyykkiminen ja kitkeminen olisikin mukavaa. Mutta kun veri lakkaa kiertämästä päähän asti.