Ihastus pääsi kuin pääsikin äitienpäiväviikonlopuksi kotiin. Saapuessaan perjantaina hän kantoi sylissään isoa pahvilaatikkoa, toivotti etukäteen hyvää äitienpäivää ja samaan hengenvetoon pyyteli anteeksi ostettuaan kodinkoneen äitienpäivälahjaksi. Mutta kun niin kauan olen sellaisesta puhunut.

En lähtenyt viikonlopuksi yksinäiselle mökkilomalle kuten aioin, mutta lauantaina suuntasin yksin kaupungille tavoitteena hankkia uudet kengät (uusi raskaus-> uudelleen levinneet jalat). Löysin yhden kenkäparin, jotka olivat hyvät jalassa, mutta solkien kiinni napominen oli jo nyt tuskaisaa ja tässä olisi vielä 2,5 kk:tta kärvisteltävää. Sitten iski piheys, sillä uudet kengäthän olisivat sopivat vain tämän kesän ja ensi kesänä ne olisivat jo liian isot ja löysät. Ei siis uusia kenkiä, mutta V:lle uudet konttaushaalarit alerekistä, tuulen pitävä takki, hellehuivi. Ja sitten muistin taas itsenikin ja löysin itselleni kolme kesäpaitaa ja yhdet varttilegginssit. Kävin vielä omassa seurassani kahvilla ja nautiskelin olosta (sivuuttaen mahdollisimman hyvin ostoskävelystä kipeytyneen kroppani). Vasta kun starttasin auton kotimatkalle vilkaisin puhelimeeni; Ihastus oli koittanut soittaa (vain) kerran, kollega yhden kerran.

Launtai-iltana, kun V nukkui jo yöuniaan, lapioimme pihamaalla multaa sekä koristekiviä ja asettelimme suodatinkankaita ja nurimikonreunusnauhaa. Sunnuntaina, äitienpäivänä, sama homma jatkuu, kun V on päiväunilla (kumma kyllä; kun ulkona alkaa olla kuuma niin napero ryhtyy nukkumaan sisällä päiväuniaan. Ensimmäistä kertaa elämässään). Koko pihahomma lähtee lapasista ja yht'äkkiä olemme aivan toisen kohteen kimpussa kuin mitä alunperin piti. Ihastus lähtee käymään puutarhamyymälässä hakemaan lisää katetarpeita ja minä jään päiväunivahdiksi. Nostelen kiviä  ja nypin rikkaruohoja ja kun porottava aurinko alkaa tuntumaan liian kuumalta istahdan terassille varjoisaan paikkaan. Katselen möyrittyä pihaplänttiämme kun kadun reunaan pysäköi tuntematon auto, jonka ratin takaa nousee pukuun sonnustautunut mies. Mies näyttää hieman tutulta, mutta hämmennyn kun hän suuntaa luokseni. "Äitienpäiväkukkia, ole hyvä", hän sanoo hymyillen ja ojentaa minulle suuren kukkakimpun. Vihdoin tunnistan hänet siksi samaksi kukka- ja hautaustoimiston mieheksi, joka oli ajamassa ruumisautoa kun äiti siirrettiin sairaalan kylmiöstä hautausmaan kappeliin odottamaan hautajaisia, silloin joskus. Ojennettuaan kukat mies rupattelee hyväntuulisesti niitä ja näitä ennen kuin toivottaa hyvää päivänjatkoa ja lähtee. Kun auto lähtee tienvarresta avaan kukkien mukana tulleen kirjekuoren, kortissa lukee 'Hyvää äitienpäivää, toivoo Ihastus ja V'. Olen liikuttua kyyneliin, sillä kukkakimppu oli enemmän kuin yllätys. (Myöhemmin Ihastus tunnustaa tilanneensa kukat, kun oli vielä siinä luulossa ettei pääse viikonlopuksi kotiin ja unohtaneensa sitten perua tilauksen kun kotiinpaluu varmistui.)

Yllätyskimppu.

Etupihan kohde valmistuu mukavasti sunnuntain edetessä ja koko päivä on mukava. V konttaa uusissa pihahousuissaan pitkin omaa ja seinänaapurin pihaa, muutama muu rivarinaapurimme pysähtyy juttelemaan puuhastellessamme pihasisäänkäynnimme kohdalla. Naureskelemme Ihastuksen kanssa  pihapalkinnon menneen loppusilauksen myötä, mutta ainakin sisäänkäynti on nyt vähemmän rikkaruohoinen. 

Siitä äitienpäivälahjasta; olen noin puolivuotta (vähintään) puhunut ajoitellen leipäkoneen hankinnasta ja vertaillut erilaisia vempeleitä.  Nyt keittiössä nakottaa jo kaksi leipää valmistanut Tefalin leipäkone. Tuore leipä aamukahvipöytään on tietysti yksi iso syy koneen olemassaololle. Ja leipä ilman jauhonparanteita, E-koodeja ja pitkää hyllyikää on se toinen, ja siihen päälle vielä leivän edullinen hinta (jahka tässä on ensin leivottu koneen hinta takaisin). 

Ensimmäisen leivän ainekset lapioin jo perjantai-iltana kulhoon ja lauantaiaamuna keittiössä vallitsi ihana tuoreen leivän tuoksu. Toisen leivän kohdalla sävelsin jo reippaammin pitäen kuitenkin nesteen ja jauhojen määrän suht' ohjeen mukaisina, mutta sekoittelin jauhoja (vehnä ja 3-viljan jauhoja) ja lisäsin reippaasti siemeniä (auringonkukan-, sesamin- ja pellavansiemeniä).

Koneella saa tehtyä 750g, 1000g ja 1500g leipiä. Kokeilut, nämä kaksi tähän astista leipää, olen tehnyt pienimmän koon mukaan (jotta ne olisivat nopeasti syöty ja voisi jatkaa kokeiluja) mutta silti viipalekoko on reippaan kokoinen. Kummankin leivän pinta on ollut rapea (keskitaso leivän paahdossa), siemenet ovat olleet tasaisesti jakautuneet leivässä jne. Leivän irti saaminen leipäkulhosta vaatii puukapustaa ja reipasta otetta, sillä kulhon pohjassa olevat sekoittimet ovat melko napakasti leivän sisässä. Kone pitää ääntä veivatessaan taikinaa, mutta aamuvarhaiselle ajastettu leipuri ei äänellään herättänyt ainakaan minua. Koneen näyttö on melko pieni, eikä näyttöruutua ole valaistu joten hämärässä säätäminen on melko...säätämistä. Leipäkone vie keittiössä tilaa, eikä sitä voi oikein sijoittaa keittiön yläkaapin alle jollei halua nostella laitetta edestakaisin (välitilan korkeus on liian matala, jotta koneen kannen saisi nostettua kunnolla pystyyn). Pistorasia on oltava helposti tavoitettavissa, sillä pistoke on otettava pois seinästä kun kone ei leivo. Kone ei ole mikään nopea leipuri, sillä normileivän teossa menee 3,5h (pikaleipä 1h20min), mutta koneella voi -kumma kyllä- tehdä myös hilloa ja pastataikinaa! Leivän rakenne on tiiviimpää kuin kaupan leivän, mutta ihmekös tuo sillä omatekoisesta leivästä puuttuvat jauhonjatkeet. Olkoonkin kodinkone ja siten epätrendikäs lahja, mutta minä pidin tästä äitienpäivälahjasta.

Turvaohjeista: Älä käytettä laitetta lämmönlähteenä.