Eilen illalla kakkonen mylläsi taas vilkkaasti ja kipeästi vatsassa eikä puutuolilla istuminen helpottanut asiaa juurikaan. Puutuolilla, ruokapöydän ääressä, hengitys sujui kuitenkin paremmin kuin nojatuolissa istuen, joten sinnikkäästi jatkoin istumista. Nukkumaan lähtiessä häpyluussa vihloi niin ettei oikea jalkani kärsinyt ottaa painoa vastaan, vaan klenkkasin hammaspesulle.

Aamulla Ihastus ja minä menemme yhdessä neuvolalääkärille, ensimmäistä kertaa tässä raskaudessa. Vanha ja kuivakka neuvolalääkärini on kait kesälomalla, sillä meidät vastaanottaa kandi, nuori nainen. 

Sterilisaatiopaperit on pian täytetty, kandi ei voi allekirjoittaa niitä itse vaan paperit on lähetettävä 'oikealle' lääkärille ja sieltä ne menevät pyynnöstäni suoraan sairaalaan. En joudu jonottamaan toimenpidettä, vaan tulen kuohituksi ennen kuin kotiudun lapsivuoteesta. Olin varautunut tiukkaan tenttaamiseen, mutta asia etenee yllättävän helposti ja leppoisasti. Olenhan jo 30 vuotta täyttänyt, joten kriteerit täyttyvät jo siinä kohdin.

Huomenna on äitiyspolikäynti kakkosen tarjonnan tarkistamista varten ja luulen selviäväni tästä neuvolalääkärikäynnistä ilman sisätutkimusta. Mutta kun paperit on allekirjoitettu kandi toteaa seuraavaksi katsottavan ne normaalit tarkastukset. 

Kandin kädet ovat hellävaraisemmat kuin vakilääkärin eikä sisäkopelointi vihlo. Hämmästyn kun kandi hetken tunnusteltuaan toteaa pään olevan hänen mielestään alaspäin. Mitä tahansa osaa kakkonen nyt tarjoakaan, niin se on kuulemma hyvin ankkuroitunut alas, kohdunsuu on pehmeä ja kanavaa jäljellä 1cm. Kysyn kandilta, että mikäli kohdunsuun tilanne on jo tuo ja vauva raivotarjonnassa, niin odotettavissa ei kait ole että tämä antaisi odottaa pitkälti yli lasketun ajan. Kandi tähdentää ettei varmuudella voi sanoa mitään, mutta veikkaa ettei tämä odota edes laskettuun aikaan asti. Hämmästyksemme kasvaa entisestään.

Neuvolan pihalla Ihastus on hetken hiljaa ja toteaa, että pitää soittaa töihin. Ei hän voi olla seuraavina viikkoina missään pidemmän matkan työkohteessa.