Viime viikko ja tämäkin viikko ovat poikkeuksellisia perhekommuunissamme. Ihastus tulee öiksi kotiin nukkumaan ja minä olen ihmeissäni että tätäkö se normaali perhe-elämä on, kun isä ehtii osallistumaan iltarutiineihimme. Vähentää kummasti omaa väsymystä kun toinen osapuoli on hoitamassa iltapuurot ja nukkumaanlaitot muutamana iltana arkisin(kin).

Ehdimme jopa pyöräilemään, kun Ihastus yhtenä päivänä kotiutuu töistänsä jo ennen iltapäiväviittä. Polkupyöränistuin ja V:n pyöräilykypärä hankittiin jo toukokuun alussa, mutta pyöräilyä esti kiinnimenevän takin puute ja siten pelko rintatulehduksesta. Nyt tarkenee, liiankin kanssa. Kun lähdimme ensimmäiselle koelenkille koko perheen voimin, jännitin miten V suhtautuu pyöräilyyn. Ja kuinka minä kykenen pyöräilemään, kun seuraavaan laskettuun aikaan on enää pari kuukautta. V istui penkissään 'täältä tulen minä'-ilme kasvoillaan, kuten vierellä pyöräilevä Ihastus kuvaili. Raskausmaha ei ollut tiellä eivätkä ylimääräiset 25kg (maha 10kg + V 10kg + istuin kiinnitysrautoineen noin 5kg) tuntuneet missään. Lyhyestä lenkistä kehkeytyi pyöräretki kaupungin kesäiseen olohuoneeseen ja pillimehun juontiin kahvikojuilla. Olen ensimmäisen kerran vuosiin innoissani pyöräilystä ja menisin pyörällä joka paikkaan, jollei pysähdyksiä vaikeuttaisi tämä raskauden ja kävelytaidottoman taaperon yhdistelmä. 

Kesä on kiva, helle ei. Lämmintä pitää olla, kuumaa ei. Ei väliä olenko raskaana vai en, mutta hellesäät saavat minut kärttyisäksi. Onneksi V nukkuu päiväunensa jo sisällä viileässä huoneessaan, eikä oikeastaan kärsi kuumuudestakaan (eikä varsinkaan nyt kun juominenkin on alkanut sujua), mutta minä en kestä porottavaa auringonpaistetta joka pakottaa lymyilemään sisätiloissa. Olisi mukavaa saada pieni päivetys iholle, mutta läkähdyttävä auringonpaiste saa minut vartissa hulluuden partaalle ja hakeutumaan varjoon. Sisätiloissa saan aikaiseksi lisää keskeneräisiä neuleita ja muita projekteja, onneksi osa sentään valmistuukin päätyen saman tien käyttöön.

V:lle virkattu kesätakki pyöräretkiä varten. Lankana aniluxin Gloria (100% puuvilla). 15 sekuntia kuvan ottamisen jälkeen V kierähti pihakeinusta alas kun paskamutsi sääteli kameraansa eikä vahtinut jälkikasvuaan.

Etupiha on täynnä kukkaruukkuja ja iltaisin kiittelen sarkastisesti itseäni kantaessani kastelukannuittain vettä päivän mittaan paahtuneille kasveille. Vielä on 7 tomaatintainta vailla suurempaa istutusruukkua, mustasilmäsusannanräihkät vailla istutusta suurempaan tilaan, pari tuijaa odottelee kolmatta viikkoa pääsemistä loppusijoituspaikkaansa ja keijunmekon sain todennäköisesti hukutettua. Pioni on täynnä nuppuja ja muurahaisia ja kukkapenkissä majaileva mansikka ja pensasmustikka kukkivat. Rosmariini ei millään voi ehtiä kasvaa kesän loppuun mennessä täyteen mittaansa ja basilikat ovat oudon vaaleanvihreitä. 

Itse kasvatettu kelloköynnös on naurettava versio taimitarhoilla myytävistä komeista siskoistaan. Mutta 'ite tein ja säästin'.