Kakkonen täyttää tulevana viikonloppuna jo kaksi kuukautta. Jässikälle maistuu ruoka usein ja nopeasti imuteltuna, poika juttelee omalla 'guuh-guuh'-kielellään, se tuijottaa sohvatyynyjä ja värikkäitä lelukuutioita ja seuraa katseellaan isosiskoaan.

Viikonloppuna tulee myöskin kuluneeksi kolme vuotta äidin kuolemasta.

Olen käyttänyt aikaani jälkikasvun huoltamisen ja taloyhtiösotkujen lisäksi ihmeellisen paljon myös neulomiseen; sitten poikasen syntymän olen neulonut itselleni pitkän neuletakin (seiskan puikoilla, mutta kuitenkin), kaksi kaulaliinaa, viisi pipoa ja virkannut yhden maton valmiiksi. Yksi pipo on puikoilla, seuraavan maton kuteet valmiiksi kutistettuina kuivumassa ja yksi aloitettu pöytäliina virkkuukoukulla. Plus kaikki ne suunnitelmat, joita en ole vielä ehtinyt saattamaan edes aloitusasteelle.

Lokakuussa tiedossa on edustustehtäviä, kun pääsen/joudun esittelemään galleriamyymäläämme ja yhdistystämme kaupungin lautakunnalle, kertomaan meistä alaa ensimmäistä vuotta opiskeleville ja esittelemään toimintaamme opettajakolonnalle. Olen innoissani kalvosulkeisista, jotka pääsen rakentamaan. Huvinsa kullakin.

ympyriäinen matto.

Nukkuminen on taas vaihteeksi tukalaa supistusten ja vihlovan häpyluun vuoksi. Kakkonen puskee päätään takapuoltani kohti ja hikottelee jossain häntäluun kohdilla. Kotona on tuskaisan kuumaa, viileissä supermarketeissa käyskentelyä rajoittaa napakat supistelut. Mansikat loppuvat jääkaapista aina kesken ja puhelin soi joka kerta kun olen päiväunilla. Blaah.

Hikinen tekele Noro-sukkalangasta.

Viime viikko ja tämäkin viikko ovat poikkeuksellisia perhekommuunissamme. Ihastus tulee öiksi kotiin nukkumaan ja minä olen ihmeissäni että tätäkö se normaali perhe-elämä on, kun isä ehtii osallistumaan iltarutiineihimme. Vähentää kummasti omaa väsymystä kun toinen osapuoli on hoitamassa iltapuurot ja nukkumaanlaitot muutamana iltana arkisin(kin).

Ehdimme jopa pyöräilemään, kun Ihastus yhtenä päivänä kotiutuu töistänsä jo ennen iltapäiväviittä. Polkupyöränistuin ja V:n pyöräilykypärä hankittiin jo toukokuun alussa, mutta pyöräilyä esti kiinnimenevän takin puute ja siten pelko rintatulehduksesta. Nyt tarkenee, liiankin kanssa. Kun lähdimme ensimmäiselle koelenkille koko perheen voimin, jännitin miten V suhtautuu pyöräilyyn. Ja kuinka minä kykenen pyöräilemään, kun seuraavaan laskettuun aikaan on enää pari kuukautta. V istui penkissään 'täältä tulen minä'-ilme kasvoillaan, kuten vierellä pyöräilevä Ihastus kuvaili. Raskausmaha ei ollut tiellä eivätkä ylimääräiset 25kg (maha 10kg + V 10kg + istuin kiinnitysrautoineen noin 5kg) tuntuneet missään. Lyhyestä lenkistä kehkeytyi pyöräretki kaupungin kesäiseen olohuoneeseen ja pillimehun juontiin kahvikojuilla. Olen ensimmäisen kerran vuosiin innoissani pyöräilystä ja menisin pyörällä joka paikkaan, jollei pysähdyksiä vaikeuttaisi tämä raskauden ja kävelytaidottoman taaperon yhdistelmä. 

Kesä on kiva, helle ei. Lämmintä pitää olla, kuumaa ei. Ei väliä olenko raskaana vai en, mutta hellesäät saavat minut kärttyisäksi. Onneksi V nukkuu päiväunensa jo sisällä viileässä huoneessaan, eikä oikeastaan kärsi kuumuudestakaan (eikä varsinkaan nyt kun juominenkin on alkanut sujua), mutta minä en kestä porottavaa auringonpaistetta joka pakottaa lymyilemään sisätiloissa. Olisi mukavaa saada pieni päivetys iholle, mutta läkähdyttävä auringonpaiste saa minut vartissa hulluuden partaalle ja hakeutumaan varjoon. Sisätiloissa saan aikaiseksi lisää keskeneräisiä neuleita ja muita projekteja, onneksi osa sentään valmistuukin päätyen saman tien käyttöön.

V:lle virkattu kesätakki pyöräretkiä varten. Lankana aniluxin Gloria (100% puuvilla). 15 sekuntia kuvan ottamisen jälkeen V kierähti pihakeinusta alas kun paskamutsi sääteli kameraansa eikä vahtinut jälkikasvuaan.

Etupiha on täynnä kukkaruukkuja ja iltaisin kiittelen sarkastisesti itseäni kantaessani kastelukannuittain vettä päivän mittaan paahtuneille kasveille. Vielä on 7 tomaatintainta vailla suurempaa istutusruukkua, mustasilmäsusannanräihkät vailla istutusta suurempaan tilaan, pari tuijaa odottelee kolmatta viikkoa pääsemistä loppusijoituspaikkaansa ja keijunmekon sain todennäköisesti hukutettua. Pioni on täynnä nuppuja ja muurahaisia ja kukkapenkissä majaileva mansikka ja pensasmustikka kukkivat. Rosmariini ei millään voi ehtiä kasvaa kesän loppuun mennessä täyteen mittaansa ja basilikat ovat oudon vaaleanvihreitä. 

Itse kasvatettu kelloköynnös on naurettava versio taimitarhoilla myytävistä komeista siskoistaan. Mutta 'ite tein ja säästin'.

Tämän viikon sää on ollut sateinen, tuulinen mutta sentään jotenkuten siedettävän lämmin. Sateen armoilla lykkiessäni vaunuja lähikauppaan olen ollut enemmän kuin onnelinen sadetakistani, joka sentään vielä ylettää kiinni asti vatsan päältäkin (mahtanen näyttää liikkuvalta festariteltalta, sillä toinen naapurieläkeläisrouvista kysyi suoraan odotanko kaksosia). Kumpparit ovat olleet kova sana, samoin lippis ja kaulahuivi.

V:llä on ainoastaan talvinen kaulaliina ja kevätviima tuntuu varmaan pienemmissäkin niskavilloissa. Joten juuri sopivasti viikonlopun alla, kun on taas lupailtu 20 asteen lämpötiloja, valmistui taaperolle virkattu kaulahuivi. V ei ole lainkaan vaikuttunut uudesta asusteestaan.

Lanka Zitronin Kokon (35% silkki, 35% puuvilla, 30% polyakryyli), ohje Suuri Käsityö 5-6/2011.

Väsymys on jatkunut koko viikon. Samoin napakat supistelut ja kakkosen julmettu myllääminen. Pari yötä sitten heräsin vatsassa käyvään toikkarointiin, se vaihtoi asentoaan puolelta(ni) toiselle ja puski kylkikaaren alla päällään ulospäin kuin Alien, sain jopa otettua kädellä päästä kiinni. Kumpi pää se sitten ikinä olikaan. Supistuksia, vatsankireyttä, on tuntunut pitkin päiviä ja mukaan on liittynyt paineen tunne alavatsassa ja takalistossa, kävellessä kohduntienoilla alkaa vihlomaan. 

Olen näine oireineni koko viikon odottanut tämän aamuista äitiysneuvolakäyntiä, kunnes aamulla neuvolakortista aikaa tarkistaessani huomasin käynnin olevan sovittu vasta ensi viikolle. Daaah..

V on tällä viikolla joutunut ruokailemaan vähemmän monipuolisesti ja lähinnä purkkiruokaa, sillä ei nyt oikein jaksa kaapia porkkanaraastetta lattialta ja ruokaakaan ei kamalasti jaksa vääntää. Onneksi kurkku maistuu, ne tietyt purkkiruoatkin sentään, ruohosipuli, leipäkoneen leipä, päärynän ja banaanin pala. Tähän asti suosituin jälkiruoka/välipala, Bulgarian jogurtti sitruunan makuisena, alkaa kait olla tiensä päässä suosiossa sillä se ei enää uppoa entiseen malliin. Aikansa kutakin.

V kiipeää jo portaat yläkertaan näppärästi ja varmasti. Alaspäin laskeutumisyrityksiä en ole nähnyt kertaakaan, ja ne todennäköisesti olisivat melko kamikaze-meininkiä kiviportaissa niin alakerrassa ollessa saa olla silmät selässäkin. Onneksi V aloittaa portaitten kiipeilyn yleensä rauhallisesti ja vilkuilee taakseen onko kukaan tulossa perässä. 

Kävely talutettuna ei taas oikein maista, mutta V tykkää kyykkiä lattialla. Eilen illalla tyttö kökki Brio-kirahvin kanssa keskellä olohuonetta ja tempaisi yht'äkkiä itsensä seisomaan ja kurotti kohti kattoa. Laskeutui takaisin kyykkyyn ja teki saman uudestaan. Ihan ensimmäistä kertaa, 1 vuoden ja 2 kuukauden ikäisenä. 

Sain selvityspyynnön Kelalta koskien vanhempainrahahakemustani. En ole työelämässä ennen äitiyslomalle jäämistä, mutta jätin rastitsematta kohdan 'en ole työssä' sillä merkitsin hakemukseen mitä Kelan tukia olen saanut ennen äitiyslomalle jäämistä. Nyt minun on selvitettävä pikaisesti olenko työssä vanhempainvapaan aikana. Loogista.

V:n ikkunan edessä kasvavan luumupuun oksaan ilmestyi ensin lintuhäkki ja pari iltaa myöhemmin langasta virkattu leppis-amigurumi. Ihan vaan lapselle riemuksi.

Niitä harvoja hyviä puolia kotona olemisessa on se, että kerrankin on aikaa neuloa ja virkata. Ompelukin olisi kivaa, mutta käytännössä se onnistuu vain ja ainoastaan V:n nukkuessa, sillä muutoin napero on painelemassa paininjalkaa tai kiskomassa koneen johdoista. Enkä halua arvokasta Berninani lattialle (siitä viis kimpoisiko se sinne V:n pään kautta vai ei).

Olohuoneen 6-hengen ruokapöydän toisessa päässä on tällä hetkellä minikasvihuone (mustasilmäsusannaa ja kelloköynnöstä kasvattamassa) ja muutoin pöytä on täynnä lankakeriä ja lehtiä. Isoäidin neliöihin löytyy lisää langanjämiä jatkuvasti, virkatut irtopalaset ja yhteen ommellut palaset täyttävät pöytäpintaa. Yhdellä kulmalla on villavaippahousuihin tarpeet, puiset pyöröpuikkoni ovat muuten vaan pöydällä ihasteltavana ja yhdessä nurkassa odottaa virkattuja tossuja odottamassa kioskiin pääsyä. 

Kauhavan Kangasaitan Silo-silkkivillalangasta (75% merinovilla, 25% silkki) tuli tuubi viileille kevätpäiville. Kun takit eivät mene kiinni ja etumusto on jollain suojattava viimalta ja vaanivilta rintatulehduksilta niin villa auttakoon. Tuubin voi kääräistä kaulalle tai kiepauttaa itsensä ympärille, jolloin se suojaa meijeristön sekä kaulan (ja lämmittääpä vielä alaselkääkin). 

Silo-lämmike.

Maanantai alkaa aurinkoisena, mutta pinnaani kiristää heti aamupäivästä. V on suurimmaksi osaksi hyväntuulinen tutkija, mutta pieni perskärpäseni haluaisi seurata kaikkialle, kaiken aikaa ja osallistua. Minä vuorostani nauttisin aamukahvini rauhassa, surffaisin aamupäivän nettisivustot ilman että työtuolissa on joku roikkumassa ja huushollaroisin ylipäätään ilman assistenttia. Jotta loppuviikosta selvittäisiin jotenkuten täyspäisenä ja pahemmin hermostumatta, sovin tiistaille kyläilyreissun ja keskiviikolle ostoshelvetissä norkoilureissun. Toivottavasti näillä edesautetaan mielenterveyttä.

Ensi sunnuntaina olisi käytävä äänestämässä. Olen työntänyt postilaatikkoon tulvineet vaalimainokset surutta lehtikeräykseen, ohitan sanomalehdessä vaalimainokset suvereenesti, mutta vaalikoneita aion kokeilla. Viikko sitten testasin HS:n vaalikonetta, joka oli lannistava kokemus. Mietin ja pähkäilin kysymyksiä vaihtoehtoineen ja lopulta 'näytä tulokset'-painikkeesta tuli 'virhe lomakkeessa'-tulos, joka nosti käyrästöä taas hetkeksi korkeammalle. Ylen vaalikone on kuulemma hyvä, täytyy kokeilla sitä.

Olohuoneen pöydällä on useampi keskeneräinen neule- tai virkkaustyö. Sain eilen yhden valmiiksi, mutta aloitin heti perään uuden sen sijaan että olisin jatkanut niitä keskeneräisiä. 

Nämä Silot (75% merinovilla, 25% silkki) pääsivät eilen puikoille.

Aamulla heräsin siihen kun V itkeskeli hiljakseen huoneessaan, vastoin aamuisia tapojaan. Yleensä sieltä kuuluu iloinen rupattelu. Syy selvisi heti nostaessani tytön syliini; olin unohtanut illalla pukea villahousut yövaipan päälle. Itkettäisi minuakin jos yöpuku ja sänky olisivat märät. Jestas.

Ulkona näytti paistavan aurinko, sälekaihtimia auki kääntäessä hymy lieveni. Se lumikuuro, josta säätiedotuksessa puhuttiin jätti jälkeensä 15cm lunta. Ei paljon naurata näillä liitoskivuilla. Lykkäsin lumikolalla välttämättömät ja taas on vehkeet tulessa.

V:n synttärikakkutarpeista jäi jäljelle melkein puoli kiloa vaniljakreemijauhetta. Leivoin eilen elämäni ensimmäiset dallaspullat, mutta kukaan ei jouda kahville.

Koska pihalla ei mahdu olemaan katselen auringonpaistetta sisältä. Virkkailen tossuja ja haaveilen pitkästä neuletakista. Olen jo kaksi boleroa neulonut (niiden kaikkien haaveilemieni kittanoiden kevättakkien alle), toinen on vielä satiininauhaa vailla ja toinen on todettu on käytössä mainioksi.

neulebolero Gjestal'n Bris-langasta (50% villaa, 50% soijaa). Ja vatsakumpu 24. raskausviikolta.