Taloyhtiön kaikki asiat olevat solmussa. Osa naapurisuhteista mennyttä. Asemani puheenjohtajana on kestämätön, sillä kukaan ei halua kuunnella sitä mitä yritän sanoa, vaan kaikki sanomani käännetään itseäni vastaan.
En ole kokenut tälläistä stressiä aikoihin (no, syksy 2008 oli kyllä tätä samaa luokkaa, mutta senkin oli tässä ehtinyt jo vähän unohtumaan). Aamuisin herätessäni tunnen fyysistä pahoinvointia jo ennen kuin nousen sängystä ylös. Vaaka näyttää -5kg kuin viikko sitten, sinne menivät viimeiset kaksi raskauskiloa ja vähän enemmänkin.
Täksi päiväksi olen sopinut tapaamisen asianajajan kanssa kysyäkseni häneltä mielipidettä asuntokauppaamme liittyvässä reklamaatiossa, jota olemme laittamassa vireille.
2 kommenttia:
Voi itku! Mut onko sun jotenki pakko ottaa vetovastuuta yhtään mistään? Jos ne ei kuuntele, laita kirjallisena, selitys siitä mitä tapahtui, miksi se edellinen tyyppi hermostui, ja että sulla on pienet lapset etkä tod nyt voi ottaa tuollaista harteillesi.
Tsemppiä!
Auts :( Voimia sinne! Mie vähän peesaan kyllä Susannaa.
Lähetä kommentti