Taloyhtiössä asiat ja suhteet ovat jo hitusen paremmat, mutta mikään ei suju niin kuin pitäisi. Putkirikkoa tuli paikantamaan kuivatusyritys, alue suurin piirtein löydettiin, rakennusurakoisija sai vuotokohdan ohitettua väliaikaisella putkella ja paikat pistettiin umpeen. Aluetta kuivatetaan, mutta vuodon tarkkaa kohtaa ei ole lähdetty etsimään eikä mahdollisen vaurion laajuutta ole alettu selvittämään. Kukaan ei tiedä kauanko putki ehti vuotaa, viikkoja pitempään tokkopa kuitenkaan. Putkikanavassa oli kasvanut kaikennäköistä ja kuivatusyrityksen ehdotuksesta kanava desinfioidaan. 

Kun minä olen itsekseni selvittänyt asioita, olen törmännyt vain ehdotuksiin syyn etsimisestä, vauriolaajuudeen selvittämisestä, mikrobikasvuston poistamisesta ja mikrobinäytteiden ottamisesta. Näistä mitään ei ole tehty. Kun esitän maallikkoisännöitsijälle (joka irtisanouduttuaan tuli katumapäälle) ja kolmannelle hallituksen jäsenelle, että eikö olisi nyt tärkeää selvittää asia kunnolla ja perustelen esittämääni, niin kohta ollaan taas tilanteessa jossa isännöitsijä kysyy kolmannelta 'vai mitä mieltä olet?' ja tämähän on samaa mieltä kuin isännöitsijä. Ja taas päädytään niihin vaivaisiin ensiaputoimiin. Onneksi isännöitsijätoimiston ottamisesta on jo päätetty ja olen ensimmäiset tarjouspyynnöt lähettänyt jo. Pääsisi tämäkin taloyhtiö osaavimpiin käsiin.

Kakkonen oli 6 viikkoisena hitusen vailla 6kg painava. Neuvolaterkkarin tekemällä kotikäynnillä ei pituutta eikä pipon kokoa mitattu, mutta kolmessa viikossa poika oli lisännyt painoaan yhden kilon verran. Ja kun oikeastaan pelkällä äidinmaidolla mennään, niin ihmekös tuo kuinka suorastaan sujahtelen nykyisin entisiin farkkuihini (tavoitefarkut tosin kiristävät vielä). Neuvolaterkkari kehui poikaa jänteväksi  ja tarkkaavaiseksi.

Tällä viikolla kakkonen (1kk3vk) hymyili ensimmäisen kerran, leveän hymyn leväyttäminen tuli minulle suorastaan yllätyksenä mutta se kruunasi leppoisan sohvalla tapahtuneen imetystuokion. 

Pojalla on pian ikää kaksi kuukautta, mutta nimiasia on ollut täysin sivussa viimeiset viikot. Minulla ei ole mitään käsitystä minkä niminen poika voisi olla, Ihastuksen ehdotukset kuulostavat yhtä pöljiltä kuin allakan miesten nimet ylipäätään. Ja kun tämäkin lapsi sattuu olemaan äpärä, niin isäkin sille pitäisi käydä sosiaalitoimessa miettimässä. Onneksi minkäänlaisia sanktioita ei tule, vaikkei nimeä keksittäisi vielä aikoihin. Vakuutusyhtiöön pitäisi vain muistaa ilmoittaa pojan henkilötunnus kolmen kuukauden sisällä syntymästä, jottei ennen syntymää otettu vakuutus raukeaisi.

V viihtyy tarhassa ja minä nautin niistä parista tarha-aamupäivästä kun huollettavana on ainoastaan yksi napero. Vaikka tarhaan on ehdittävä niin pirun aikaisin, aamukahdeksalta, niin se on pieni vaiva siitä että aamupäivällä olen vapaampi liikkumaan ja voin halutessani mennä vaikka työhuoneelle työskentelemään (kakkonen kun nukkuu melko hyvin aamupäivisinkin, tai ei ainakaan ryntäile ympäriinsä).

Syksyn tulemisen on huomannut uusista tv-sarjoista. Minä tykkäisin seurata sitä kiinteistökuningatarta, mutta yhtenäkään keskiviikkona se ei ole onnistunut, sillä kakkonen on vaativalla tuulella a-i-n-a kun tuo ohjelma alkaa. Eikä digiboksi ole tallentava. 

Pidin joskus aiemmin maria-ohjelmasta, joka on sittemmin muuttunut mielestäni vain sensaatiohakuiseksi löpinäformaatiksi. Iltapäivälehtien uutisointi ja uutisaiheet ovat useinkin ällistyttäviä, mutta on jo ärsyttävää kun iltasanomien joka toinen uutisotsikko koskee eilistä mariaohjelmaa ja sen paljastuksia. Vähissä on uutisaiheet.