Jälkitarkastuksessa, johon tällä kertaa jopa muistin mennä, oli jälleen se sama vanha kuiva lääkäri, jonka käsiin olen joutunut ennenkin. "Mikä on vointi?", tuli kysymys ennen kuin ehdin vetää oven perässäni kiinni. Nopea tenttaus synnytyksestä, imetyksestä, olinko alipainoinen esikoisen imetysaikana, kohonneista verenpainearvoistani, kehotus mennä kolestrolimittaukseen imetyksen loputtua kun kerran verisuonitauteja suvussa on ja sitten lakoninen "alapää paljaaksi" kehotus. Kaikki normaalinnäköistä ja -tuntuista ja kun kerran virtsankarkailuakaan ei esiinny, niin leima lääkärintodistukseen ja ulos. Jälkitarkastuksessa on käytävä 12 viikon sisällä synnytyksestä, siitä on nyt 11viikkoa ja 6 päivää joten lienee parasta soittaa Kelaan ettei lääkärintodistus ehdi ihan juurinyt, älkää katkaisko vanhempainrahaani.  

Ennen lääkäriä terkkari teki rutiinitarkastukset. Pissinäyte normaali, hemoglobiini jo 132  ja paino 2kg vähemmän kuin raskauden alkaessa. Mielialatestistä sain 5 pistettä, joka terkkarin mukaan oli normaalin mitoissa. 

Äitiysneuvolasta singahdin työhuoneelle esitelmöimään yhdistyksestä ja sen toiminnasta alan opiskelijoille. Olen kait esitelmöinyt usein, sillä ilman minkäänlaista valmistautumista sain kerrottua opiskelijoille kaiken mielestäni tarpeellisen ja enemmänkin.

Kun minä huitelin lääkärissä ja yhdistysvelvotteissa, nautti V lapsenvahdin lähes jakamattomasta huomiosta. K oli ollut iisisti myös. V ei ollut suostunut syömään (kuten ei eilen päivälliselläkään), mutta oli nukahtanut suht hyvin päiväunille. Minä tiedän ettei V nuku koskaan peiton alla, vaan myttää sen pinniksen nurkkaan tai oman päänsä ympärille. Lapsenvahti ei tätä tiennyt, ja oli säikähtänyt kovasti kurkattuaan vaivihkaa V:n huoneeseen. Ja V oli säikähtänyt lapsenvahtia, joka oli yrittänyt pelastaa taaperon peiton uumenista. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Useat ihmiset ovat kyselleet onko V ollut mustasukkainen pikkuveljen synnyttyä. Minä olen odottanut mustasukkaisuutta kaiken aikaa, mutta sitä ei vieläkään esiinny. Jos on enää esiintyäkseenkään. V hihkuu edelleen innoissaan naketin nähdessään ja minä tunnistan  eri huoneeseen sen äänensävyn, jota V käyttää antaessaan huomiota K:lle. Eilen illalla surffailin tylsistyneenä ympäri internettiä, kun kuulin tuon innostuneen äänensävyn taas. Nojasin taaksepäin nähdäkseni olohuoneeseen ja kartoittaakseni innostuksen asteen, eli sen oliko pikkuveli vaarassa vai ei. 

Poika makasi selällään lattialla, mihin oli sen jättänytkin. V makasi veljensä vieressä, ylösalaisin veljeensä nähden. Naamat vastatusten nämä metriheikit katselivat toisiaan, K hölmistyneen näköisenä ja V hihkui innoissaan. V piirteli sormella veljensä poskea pitkin ja K vastasi siihen vatkaamalla käsiään edestakaisin. Aina kun K:n tumppu hipaisi V:n hiuksia, tytön hihkuminen kasvoi entisestään ja taapero vastasi hipaisuun piirtämällä sormella jälleen veljensä poskeen. Johon poika vastasi veivaamalla taas käsiään julmetusti, tumppu osui isosiskon hipiään ja tyttö hihkui sekä kikatti jne...