Jotenkin tämä viikko on päässyt yllättämään, vaikka odotin normaaliaikaan siirtymisen hankaloittavan vähintään alkuviikon päiviä. Mutta ei, tämä on viikko on ollut jopa normaalia parempi. Tänään pääsimme aamupäivällä aurinkoiseen syyssäähän ilman hampaiden kiristelyä ja kitinää eteisessä, kerrankin. V tepsutti tomerasti vaunujen vieressä, poika nukkui tyytyväisenä eikä minuakaan pänninyt.

Tiistaina 3kk-neuvolassa poika sai kolme rokotetta joista ei tullut edes kärttyisäksi eikä kuumeiseksi. Painoa jässikälle oli kertynyt jo 6895g ja pituutta 64cm. Neuvolatäti, joka on hieman liiallisesta lepertelystään huolimatta järkevä, ehdotti soseiden aloittamista mikäli ne minusta suinkin tuntuvat jo tarpeelliselta. Poika haluaisi iltaisin tankkailla maitoa tunnin välein ja minä vuorostani en lämpene ajatukselle kovinkaan paljoa, olenkin muutamana iltana pullottanut pojalta tajun kankaalle päästäkseni viettämään kuuluisaa 'omaa aikaani' nojatuolin ja tv:n parissa. 

Tällä viikolla ortopedi on myös tarkastanut poikasen lonkat ja todennut ne normaaleiksi, vaikkeivat ne symmetriset olekaan. 

Lauantai-iltana, kun K oli muutamaa päivää vaille 3 kuukauden ikäinen, hän kääntyi ensimmäisen kerran vatsalleen ja päästi hätääntyneen rääkäisyn moisesta maiseman muutoksesta. Vatsalleen kääntymistä on sen jälkeen tapahtunut lähes päivittäin suurella ähinällä säestettynä.

V, oma pikku kotikummitukseni, pitää nykyisin piiloutumisleikeistä ja ympäri asuntoamme teputtaa sideharson tai viltin alle piiloutunut taapero, joka hokee kaapunsa alta 'säi-säi'. Tyttö pitää myös järkyttävän paljon tanssimisesta ja pistää polvet notkeiksi aina kun tv:sta tai radiosta tulee tarttuva biisi.

Olen tällä viikolla löytänyt itseni iltaisin sohvalta katsomassa V:n kanssa sylikkäin pikkukakkosta. Olen puuhastellut K:n kanssa ja saanut pojan hekottamaan naurusta. Olen myös ehtinyt omien töitteni pariin ja nauttinut siitä puuhailusta paljon. Ilokseni olen huomannut ideoitten ruokkivan uusia ideoita jne, joten päässäni pyörii hillitön konsepti kaikenlaista.

Oli oikein pohdittava, miksi tämä viikko on ollut leppoisa ja lähes kiireetön ja siten poikennut muista. En keksinyt syyksi muuta kuin sen, että taloyhtiön isännöinti siirtyi nyt uusiin käsiin eikä taloyhtiön asiat ole tällä viikolla vaatineet niin paljon aikaa ja huomiota. Toki talon vanhimmat ja pisimpään talossa asuneet ukot ovat edelleen mielellään enemmän oikeassa kuin se toinen. Salaa mielessäni olen tyytyväinen siihen, että uusi isännöitsijä on suurinpiirtein ikäiseni nainen. 

Valittamisen aihetta toki tällekin viikolle löytyy. Viikonvaihteessa ilmaantuivat ensimmäiset kuukautiset sitten vuoteen. Pienet ja tuhnut, mutta joka tapauksessa. Ja tyynyliinan päällinen sekä suihkukaivon ritilä, siinä missä paitojen selkämyksetkin paljastavat hiustenlähdön jälleen alkaneen.

Virallinen kahvipöytätarjoilun tarkkailija.