Kakkonen sai viime viikolla isän. Sosiaalitoimessa virkailijana oli se sama mukava täti, joka hoiti isyyden tunnustamista silloinkin kun V:n isäehdokasta pohdittiin. Papereitten täyttö allekirjoituksineen sujui mutkattomasti ja virkailijan kanssa juteltiin vielä pitkät tovit niitänäitä rokotuksista, ihmisen psykofyysisestä terveydestä, säästä sun muusta. Virkailija kertasi vielä lopuksi Ihastukselle mitä isyyden tunnustaminen tarkoittaa käytännössä (lapsi saa käyttää isänsä nimeä, lapsella on oikeus periä isänsä). Kun kakkosen isä oli löytynyt näinkin helposti, täytettiin vielä huoltajuuspaperit. Ajatelkaa, jos samoista avoliitossa elävistä vanhemmista syntyy useampi lapsi, on näillä lapsilla oltava sama sukunimi (kakkonen oli siis jo lain puitteissa pistettävä samalle sukunimelle kuin V:kin, jolla on isänsä sukunimi), mutta laki ei kuitenkaan velvoita samanlaista huoltajuutta lapsille. V:n kohdalla on yhteishuoltajuus, mutta kakkoselle oltaisiin voitu valita huoltajaksi jompikumpi. 

Kakkonen nukkui koko isyys-asian ajan, ja V touhusi virkailijan huoneessa omiaan kunnes kyllästyi ja alkoi hakkaamaan päätään seinään.

Viime viikolla Kakkonen huomasi ensimmäisen kerran kätensä ja on ihmetellyt niitä monesti sen jälkeen. Poika kierähtää myös näppärästi kyljelleen, mutta ei ole toistaiseksi päätynyt vatsalleen asti. Se sentään nukkuu yönsä pitemmissä pätkissä kuin V aikoinaan, nukkuen jopa 6-8h putkeen. 

Kakkonen saa korviketta joitakin kertoja viikossa, lähinnä viikonloppuisin mikäli muksut jäävät Ihastuksen hoteisiin minun suorittaessa muita velvollisuuksia. Lauantaina olin aamukymmeneltä jo työhuoneella tekemässä yhdistyksemme apuraha-anomuksia ja olin imettämättä kuusi tuntia. Oikea rintani oli räjähtää kappaleiksi pakkautuvan maidon vuoksi. Poika on nyt 2kk ja 3 vk, eikä yksikään 62cm body mene enää kiskomatta päälle. 

Kakkosen nimiehdotuksia pyöriteltiin viikkotolkulla. Sieltä alkoi viimein erottua pari nimiehdotusta, joista toinen nousi vahvaksi ehdokkaaksi. Kunnes lopulta se hylättiin ja toinen nimiehdokas tuntui paljon enemmän kakkosen näköiseltä. Tänään maistraattiin lähti ilmoitus lapsen nimestä. Kakkonen on nyt K, ja sai nimensä yhtä koruttomasti kuin V:kin. Ei ristiäisiä, koska äitinsä lailla tämäkään lapsi ei kuulu kirkkoon. Ei nimiäisiä, koska ne ovat typerä kopio ristiäisistä. Ei kummeja eikä kummituksia, koska lapsi todennäköisesti valitsee itse luotetut aikuisensa. Mutta Ihastus haluaa tarjota ensi viikonloppuna kakkukahvit isovanhemmille, suostuin ehdotukseen ja nyt maanantaina koko ajatus ottaa päähän. Yli 50% varmuudella ne kemmakat eivät päädy hyvin, vaan anoppi luulee itsestään taas liikoja ja siitä lähtee jälleen lumipalloilmiö vyörymään. Toivottavasti olen väärässä.

Taloyhtiö tuntuu taas aikuisten hiekkalaatikolta, jossa yritetään viedä lapio toisen kädestä tavalla kun tavalla. Maanantait alkavat nykyisin sillä, että sähköpostilaatikossani on pyyntö/vaatimus/tiedote naapuri A:n osalta ja se työllistää aina vähintäänkin aamupäiväksi. Maallikkoisännöitsijää on kait alkanut hermostuttamaan, sillä  hän ei voi sanojensa mukaan ottaa vastuuta tuosta eikä tästä eikä siitä, koska sitä, tätä ja tuota ja tässä mennään hänen mielestään puheenjohtajan (eli minun) vastuulla. Huomenna paikalle tulee isännöintitoimiston edustajat, ja taloyhtiön isännöinti siirtyy toivottavasti ammattikäsiin ensi viikolla.