Parisuhde on tänä syksynä natissut liitoksissaan. Taloyhtiö ja sen tulevat remontit kurkottelevat jo kukkarolle, kaksi pientä ipanaa vie suunnattomasti energiaa ja aikaa, Ihastusta harmittaa koska voi olla kotona vain 8 päivää kuukaudessa ja minua harmittaa koska olen kotona ihankaikenaikaa, univelka ja molemminpuolinen väsymys ja kaikenkukkuraksi minua kiinnostaa sängyssä aktiviteettina ainoastaan nukkuminen. 

Toissa viikonloppuna räyhättiin ja heristeltiin sormea taas puolin sekä toisin ja nukkumaan mentiin mustin mielin. Seuraavana aamupäivänä hierottiin haavoja puhelimessa ja sovittiin, että yritetään ennen joulua löytää kahdenkeskistä aikaa ja mennään vaikka elokuviin. Se olisi jo toinen kerta 1,5 vuoteen, kun lähtisimme jonnekin ihan kahdestaan. Edellinen kerta oli kesällä 2010 visiitti grillipartyihin, joissa oltiin suunnilleen se 3h jonka V pärjäsi ilman tissejä.

Viime viikonloppuna ei ehditty nahistelemaan eikä ollut siihen tarvettakaan. Lauantaiaamuna suuntasin kampaajalle ja sieltä suoraan työhuoneelle, jossa kollega (myöskin kampaajanpenkistä suoraan saapuneena) odottelikin ja vuosien kokemuksella pyöräyttelimme yhdistyksen apuraha-anomukset. Työhuoneelta kotiin ja ulkovaatteiden vaihto ja kiirehdimme koko perheen voimin metsän keskelle juhlimaan vaarin syntymäpäiviä. V ei piitanut muurinpohjaletuista vaan tiputti ne vaivihkaa maahan ja kärtti pullanpalasta pillimehunsa pariksi. Kakkonen imutteli iltapäivämaidot nuotion ääressä ja jatkoi päiväuniaan niin sikeästi että heräsi kotona vasta klo 23. 

Eilen, sunnuntaina, Ihastuksen vanhemmat saapuivat kyläilemään. Anopilla on tapana kantaa lahjoja lapsenlapsilleen, oli tarvetta tai ei. Tällä kertaa V sai mollamaijan, eteläntuliaisena kylpypyyhkeen, marimekon mekon ja sukkahousut. Kakkonen sai eteläntuliaisena kylpypyyhkeen sekä marimekon haalarin. 

Ja sitten se lahjaosuus, joka oli minusta hyvinkin kiusallista. Hajuvesi. Anoppi oli eteläntuliaisena ostanut minulle hajuvettä. Mieleni teki kiemurrella lattiasta läpi, kun yritin hienovaraisesti kieltäytyä lahjasta. Minä en ostaisi edes Ihastukselle hajuja kysymättä tai tietämättä varmuudella mistä tämä pitää. Koskaan ikinä en ostaisi toiselle naiselle hajuvettä, sillä hajuvesi on vähän kuin alusvaatteet  -erittäin henkilökohtainen. Mutta tästäpä anoppipa ei välittänyt vaan tyrkytti lahjojaan (vaaleanpunaisessa pakkauksessa hajuvesi sekä samaa sorttia kropparasva) kunnes viimein luovutti. Voi elämä.