Olen jo pitkään vakavissani pohtinut osaanko huomata tai iloita vekaroitten karttuvista taidoista. Kun olen kuitenkin sitä mieltä, että ne perusjutut tulee opituksi oli äiti niihin patistamassa tai ei. Saatika että tämän olisi oltava paikalla kun jotain tehdään ensimmäisen kerran.
Tänään kylävisiitillä taloudessa, jonka tytärlapsi on jo leikki-ikäinen, oli kuitenkin sellainen hetki. Kun stereoista soi mikä lie ipanapabändi ja isompi tyttö tanssi sydämensä kyllyydestä, niin myös V yltyi tanssin pyörähdyksiin. Polviaan notkutellen taapero jammasi ja tapaili samalla sitä ainoaa laulua, jonka osaa: 'I-hah-haa'.
Hymyilytti ensimmäisen kerran viikkoihin.
4 kommenttia:
I-ha-naa :D
Mie kuulun niihin äiteihin, jotka ovat hyvin hämmästyneitä ja tohkeissaan lastensa uusista taidoista ja saavutuksista :D Tiedostan tämän ja yritän hillitä haluni raportoida kaikesta kaikille. Onneksi nää meidän lapset eivät ole mitään "ihmelapsia", joten suuremmin mitään kerskuttavaa ei ole. Toisaalta, ihan samalla painolla hämmästelen lastemme idiootti-tempauksia ja käsittämättömiä tyhmyyksiä...
Meillä on sama vaihe menossa. Kauheat jamit joka päivä. Pistin sulle tunnustusta tulemaan, kirjoitat sujuvasti ja rehellisesti. Kiitos siitä.
Paska äidin jalanjäljissä löysin tänne ja jään seurailemaan. Unohduin jo lukemaan toviksi tekstejäsi. :)
Ihahaa on munkin esikoisen ainut laulu jonka osaa. On muuten syntynyt samassa kuussa kuin V. Ja pikkukakkonenkin tän vuoden kesäkuussa eli nää sun blogin jutut kolahtaa aika paljon omallekin kohdalle :)
Lähetä kommentti