Kirjojen ostaminen on nykyään lainaamista kätevämpää. Yöpöydällä lojuu kaksi rutkasti myöhästynyttä kirjastokirjaa, mutta lukemisen alla on ostettu Marjoja ja maskaraa-kirja.

Kun aikoinani rehkin kuntosalilla ja lenkkipolulla, käytin makeutusaineena aspartaamia jolla sai makeutta ilman kaloreita. Kun ruoasta ja sen puhtaudesta alettiin kirjoitella ja kun aloin itsekin omalla pienellä tavallani kiinnostua asiasta, jäi aspartaami lojumaan keittön kaappiin. V:lle yritän olla tarjoamatta huttua, jossa on tolkuton määrä lisäaineita tai näitä keinotekoisia makeutusaineita.

V syö puuron kanssa mielellään mehukeittoa, mutta tarjolla on lähinnä sokeroimattomia, keinotekoisilla makeutusaineilla täytettyja keittoja, joten keittovalikoima jääkaapissa on melko suppea. Itse olen niin laiska/saamaton, että mehukeiton tekeminen pysyy viikoittain ainoastaan suunnitteluasteella.

Kun kakkonen oli ihan uutukainen ja janon tunne valtaisa imetyksen alkumetreillä, etsiskelin kaupan hyllyiltä mehutiivistettä jota nauttia huoletta. Löysin kait yhden tai kaksi mehua, joissa makeuttajana oli aito sokeri. Muut olivat aspartaamilla, sukraloosilla sun muulla makeutettuja. Lukipa yhden mehupullon etiketissä 'ei suositella alle 3-vuotiaille' -varoituskin.

V ei juo maitoa eikä piimää, edelleenkään. Maitotuotteiden, ja kalsiumin, saanti ei ole joka päivä ihan sillä tasolla kuin pitäisi. Napero kyllä vetäisi mielellään jogurttia, raejuustoa ja juustoa, mutta muutakin pitäisi syödä. Niinpä ostin kalkkitabletteja niille päiville, kun kalsiumin saannin kanssa on vähän niin ja näin. 

Marjoja ja maskaraa-kirja on tarjonnut uutta tietoa, vaikka olen Petokset lautasella, Aidot ruoat ja Hyvän ruoan puolesta lukenutkin.

Ja kyllä, vasta nyt heräsin tihrustamaan apteekista ostetun kalkkitablettipurkin pientä pränttiä. Ja kyllä, ne appelsiininmakuiset tabletit on makeutettu aspartaamilla.