K täyttää 7 kuukautta tällä viikolla. Viime viikolla, peruuteltuaan ensin kuukauden päivät paikasta toiseen, poika päätti vihdoin ryhtyä ryömimään myös eteenpäin. Samaan syssyyn piti aloittaa myös konttausasentoon nousemiset, ja kun vielä kaksi puhkeavaa alahammasta ovat kovasti vaivanneet, niin tiukkaa on tehnyt. Lieneekö uudet taidot ja hampaat syyllisiä, mutta meillä nukutaan edelleen vaihtelevan huonosti. Poika antaa sentään joinain öinä nukkua herättämällä vain 2-3 kertaa yössä, mutta mm. toissayönä heräsin aamuneljän aikaan viidettä, kuudetta tai seitsemättä kertaa hyssyttelemään mölisevää poikaa. Loppuyön poika nukkuikin jälleen keittiössä kantokassissa, ja minä loput aamuyön tunnit sängyssäni korvatulppien kera, ilman syyllisyydentuntoja.

V:n pinnasängystä ruuvasin viime viikolla sivulaidan irti. Päiväunien nukkuminen sisätiloissa alkaa olla so last season, ja tyttö on jäänyt sänkyyn lähinnä huutamaan ja raivoamaan. Otin laidan pois ja lakkasin tarjoamasta päiväunia. V on iltapäivisin väsyneen näköinen, mutta jaksaa leikkiä entiseen malliin. Ja toki päiväunet kelpaa, jos tarjolla on auto, pulkka tai rattaat. Kun iltaan asti mennään samoilla silmillä, nukahtaa tyttö nopeasti ja helposti laidattomaan sänkyynsä. Ja vastoin pelkojani, on myös pysynyt siellä toistaiseksi.

Muutoin V:n elämä on vaihtelevaa, yleensä meillä asuu iloisesti lirkutteleva taaperoinen, mutta pienetkin asiat saattavat olla elämän ja kuoleman kysymys. Kun villasukka ei mene omin avuin jalkaan, tai äiti kieltää tekemästä jotain, tai kun vaippa on vaihdettava, saattaa seurauksena olla huutoraivari, johon kuuluu pään hakkaaminen, esineiden pureminen ja vaatteiden repiminen. Ehkä voisin tarjota vielä tuhkaa päälle ripoteltavaksi?

Facebookissa tuttava kirjoitteli 8 viikkoisen poikansa mittoja ja kaivoin neuvolakortit esille, sillä eihän tässä enää muista minkä kokoinen poika oli viisi kuukautta sitten. Vertailin K:n ja V:n mittoja, poika on 6kk-neuvolassa ollut grammalleen saman painoinen kuin V 12kk-neuvolassa. Pikku tyttäreni on edelleen kaitapyllyinen ja pienikokoinen, huomasin sen ostaessani viime viikolla lapsille uusia vaatteita. Mutta on näppärää, kun lapsilla menee samankokoiset vaipat ja vaatteetkin.

V syö vaihtelevasti ja tuntuu toisinaan elävän pelkällä jogurtilla, mutten suostu huolehtimaan asiasta. Yksikään suomalainen lapsi ei ole tietääkseni 2000-luvulla nälkään kuollut, tähän ajatukseen turvaudun kun taapero kieltäytyy ruokapöydässä koskemasta muuhun kuin kurkkuviipaleisiin.

Viikonloppuna ystävä tarjoutui lapsenvahdiksi ja tartuimme Ihastuksen kanssa hanakasti tilaisuuteen. Alunperin oli tarkoitus mennä ravintolaan syömään, mutta päädyimme kauppakeskuksiin ja automarkettiin. Oli ruhtinaallista kävellä kahden kesken kauppojen käytäviä ilman lastenvaunuja. Oli mahtavaa seistä vaaterekin äärellä pläräämässä vaatteita ilman vierestä kuuluvaa narinaa ja rukkasten paiskomista. Automarketin Hesburgerissa istuimme tyynenä hampurilaisaterioiden äärellä, vaikka viereiseen pöytään linnoittautui 7 (!!) henkinen perhe. Otimme tavallisen ostoskärryn ruokaostoksille emmekä vilkaisseetkaan auto- saatika vauvakärreihin.

Tämä oli toinen kerta kahden vuoden aikana, kun olemme päässeet ilman lapsia jonnekin. Edellinen kerta oli tammikuussa, joten hurjaksi tässä ollaan heittäydytty. (kursiivi teksti lisätty tunteja päivityksen jälkeen. Niin ne vaan lauseet jäävät, nykyäänkin, kesken.

Imetys on vähentynyt, mutta maitoa riittää edelleen eikä pulloa ole juurikaan tarjottu. En tiedä, onko hormoneilla jotain tekemistä asian kanssa, mutta viime ajat olen kärsinyt nivelkivuista lonkissa, polvissa, nilkoissa ja kyynärtaipeissa. Lonkkasäryt ovat pahimpia, vaunulenkit lasten nukuttamista varten (kyllä, V nukkua retkottaa sisaristuimessaan) ovat hyvää liikuntaa energiankulutuksen kannalta, mutta pirullista sitä seuraavan kolotuksen vuoksi.