Ihastus kärsii viikolla hirvittävää koti-ikävää, joka helpottaa heti kotiovesta sisään astuessa. Hänen kehonsa ja mielensä rauhoittuu sohvalla. Hän rakastaa viikonloppuaamuja, kun herätessä voi hivuttaa kätensä peittoni alle ja laskea sormensa takamukseni päälle. Ne ovat onnea hänelle.

Aamuisin hän haluaa kuunnella vatsaani ja kuiskuttelee tulevalle lapselleen hellästi. Hän väittää kuulevansa sydämenlyöntejä, mutta totean niiden olevan omiani.

Neuvolassa, jonne Ihastus on halunnut tälläkin kertaa lähteä mukaan, terveydenhoitaja kyselee kuinka on mennyt. Hyvin, vastaan. Olen jo tuntenut jo pientä liikettä, kuplintaa 'pok-pok-pok'. Voin mainiosti, ja koko raskauden ajan olen antanut itselleni luvan ottaa rauhallisemmin. Rajoihini törmäsin edellisenä viikonloppuna, jolloin rehkiminen aiheutti supisteluja pariksi päiväksi. Terveydenhoitaja sanoo, että supistuksia voi tulla jo tässä vaiheessa (17. viikolla), ja että minun täytyy kuunnella kehoani.

Painoni ei ole noussut kuin muutaman sadan gramman, mutta ilmaisen huoleni valtavasti kasvavasta vatsastani. Terveydenhoitaja painelee vatsaani ja lohduttaa että vauvoja on vain yksi, mittaa häpyluun ja kohdun välisen mitan jonka toteaa olevan vielä normaalimitoissa mutta siellä yläpäässä. Rakenneultrassa sitten näkyy onko vauva normaalin kokoinen, ja jos on, niin minulla saattaa vain olla suuri kohtu.

Yritän mielessäni nähdä kuvajaistani loppuraskaudesta. Vatsani on nyt jo selkeä raskausvatsa ja rintani ovat kasvaneet jo ennen puoltaväliä vähintään yhdellä kuppikoolla.

Terveydenhoitaja haluaa vielä kysyä olenko nauttinut raskaudesta. Vastaan empimättä 'kyllä', sillä minä pidän tästä olotilasta.

Ihastus huokailee merkittävästi selkäni takana ja lopulta käännän kylkeäni kysyäkseni 'no??'. Hän kysyy suoraan olenko koskaan pettänyt häntä. Vastaan, kuten jo kerran aiemminkin, 'en'. Muistutan jo kolmannen kerran hänelle hänen oikeudestaan isyystestistä. Että minä en loukkaannu siitä, jos hän haluaa sen. Yhteinen taipaleemme ei ole pitkä ja hän on viikot poissa paikkakunnalta, iskisi epäilyksen siemen minuunkin hänen sijassaan. Yksinäni mietin, että ellei Ihastus uskalla aikanaan testiin päätyä, niin minä vaadin sen.

Seuraavana iltana hän on vielä huolissaan. Eihän minulla ole ollut mitään kenenkään kanssa sinä aikana kun olemme olleet yhdessä. Alan pikkuhiljaa loukkaantua epäilyksistä, sillä minä luotan häneen täysin enkä ymmärrä millä perusteilla hän epäilee minua. Hän pelkää, että joku ulkopuolinen tietää jotain jolla voisi Ihastusta satuttaa. Hän ei kestäisi sitä. Hänellä on nyt se kaikki josta on haaveillut ja pelkää kuollakseen että joku rikkoo sen.

Löysin ruusupuiset sukkapuikkoni ja voisin vain neuloa. Ihastus sanoo, ettei tiedä ketään joka neuloisi näin paljon. En vastaa mitään, sillä minä tiedän montakin. Haaveilen pitkästä, paksusta neuletakista mutta tiedän etten jaksa neuloa sellaista itselleni. Neuletakin metsästämisestä on tullut lähes missio, sillä kaupoissa jätän henkareihin kaikki ne neuleet joissa lukee sana 'akryyli'. Muuta ei sitten tarjolla olekaan.