Näen unta, jossa en myöskään suhtaudu myönteisesti rokotteeseen. Ihan kuten en valveillakaan, todellisessa maailmassa. Aamulla, kun venyttelen sängyssä päätän etten lähde tähän rokotusaaltoon. En ole ollut lähtemässäkään, mutta tämän jälkeen päätökseni on varmempi.

Koko tauti tuntuu minusta kaukaiselta, vaikka pohjoisessa epidemia jo jyllää. Mutta se, että raskaana olevat rokotetaan ensimmäisten joukossa, kun rokotteesta ei vielä ole tarkempia kokemuksia ja se, että kehitettyä rokotetta ei ole voitu mitenkään voitu testata raskaana olevilla...kiitos, mutta ei kiitos. Mielipiteitä on puolesta ja vastaan, riippuen kantaaottajan omista näkemyksistä. Mutta minulla ei vain ole hyvä fiilis tämän suhteen. Turvaudun siihen, että sairastun muutoinkin harvoin ja luotan ennaltaehkäisyyn.

Ihastus on kanssa samaa mieltä tämän rokotteen suhteen, onneksi, sillä tappelu puolesta ja vastaan tässä asiassa olisi raastavaa.

Haen apteekista uuden purkin raskausvitamiineja, ja silmäilen samalla muita hiven- ja kivennäisaineita aikomuksena vahvistaa vastustuskykyäni. Farmaseutti suosittelee minulle ainoastaan jo kädessäni olevaa vitamiinipurkkia ja kehottaa varmistamaan muista aineista neuvolasta. Lähden yhden purkin kanssa ja ihmettelen itsekseni kuinka helvetissä tähän maailmaan onkaan syntynyt terveitä lapsia tähän mennessä kun kaikki ei ole ollut kiellettyä tiineiltä naisilta.

Mieleni tekisi viikonlopun kirjamessuille, mutta taidan jättää väliin. Ennaltaehkäisyä.

Käyn päivittäin katsomassa isoäitiä sairaalassa. Hän sanoo toisinaan hieman moittivasti, ettei minun nyt tarvitsisi päivittäin käydä, ja sitten toisella kerralla hän sanoo hiljaa hymyssä suin kuinka mukavaa on ettette ole unohtaneet vanhaa mammaa. En tietenkään unohda, hän on viimeinen äitini.

Hän kysyy oliko hänen silmänvalkuaisena ensimmäisinä päivinä keltaiset. Uusi lääkäri oli kysynyt. En kuolemaksikaan muista, mutta mielestäni ne eivät olleet. Ja toivon sydämestäni että näin on, että mitään ei jätettäisi tutkimatta sen takia mitä me muistelemme nähneemme tai olleemme näkemättä.

Kaiken huolen rinnalla voimistuvat liikkeet vatsassa ilostuttavat. Suurta ammatillista tyydytystä tuo vuoden päästä tapahtuvat näyttelyt, joihin ainakin yksi kärkinimi lupatui heti kysyttäessä mukaan.