Ihastus makaa vierelläni, laskee kätensä vatsani päälle ja sanoo : ' Mä rakastan sua.'

Vastaan tapani mukaan 'Samoin'.

Hän on hetken hiljaa ja sanoo 'Sanoin sen kyllä lapselle, mutta joo, sua kans.'

Käyn kävelelyllä talvipakkasessa. Yksinäni, sillä Ihastus alkaa palelemaan näillä lenkeillä koska etenen hitaasti. Nautin säästä ja 'vauhdista' ja siitä ettei vatsaani iske paineen tunne eikä kiristys. Kunnes huomaan näköhäiriöt, jotka seuraavat mukana käännän katseeni minne tahansa. Kävelylenkin jälkeen mittaan verenpaineeni, jotka ovat minulle niin normaalit kuin voivat olla ja hämmästelen leposykettäni joka on kolmenumeroinen. Ja kun Sen liikkeitä ei ole tuntunut kunnolla viikkoon, saavat nämä oireet minut huolestumaan ensimmäisen kerran koko raskauden aikana.

Käyn neuvolassa seuraavana päivänä. Siellä mittarilukemani ovat jo normaalit ja terkkari kertoo kuinka syke saattaa heitellä runsaastikin. Kerron hänelle, että Se on kait vaihtanut asentoa normaalista poikittaisasennostaan, sillä pystyn taas nukkumaan selälläni mutta liikkeitten tuntu on ollut vähäistä. Hän painelee vatsaani, jolloin Se hermostuu ja alkaa muksimaan takaisin. Terkkari ei osaa sanoa missä asennossa se on. Sydänäänet löytyvät ja minä lähden neuvolasta huojentuneena.

Seuraavana iltana tunnen kuinka vatsassani möyritään ja painetaan. Hihkaisen vieressäni istuvalle Ihastukselle 'katso' ja nostan paidan helmaa. Vatsani kohoaa selvästi toiselta puolelta ja innoissani painelen kädelläni kohoumaa. Siinä tuntuu kova kohta, otan Ihastuksen kädestä kiinni ja painelen silläkin vatsaani 'kokeile, se on varmasti pylly tai pää!!'. Ihastus kieltää minua painelemasta, sillä 'jos se onkin oikeasti pää ja vauvoilla on pehmeä pää eikä sitä saa painaa koska jos se vaikka vaurioituu'. Kohouma häviää yhtä pian kuin ilmestyikin.

Nukun yöni sikeästi ja aamulla herätessä tunnen rytmisen nykimisen vatsassani. Lapsellamme taitaa olla hikka.