Sivut

torstai 25. helmikuuta 2010

Kutsua äitiyspolille tarjonnan tarkistamista varten ei kuulu. Jos Se on kääntynyt siihen asentoon, jossa Sen kuuluisi olla jo, niin en ole huomannut moista pyörähdystä. Tunnen välillä kaksi kovaa kohtaa vatsallani, joista toinen on varmasti pylly ja toinen pää. Ainakin niin luulisin.

Aamulla riisun vaatteet ja käyn vessassa ennen suihkuun menoa. Istun pöntöllä ja niistän samalla aamutukkoista nenääni ja samalla tunnen jotain märkää kyynärvarrellani. Hämmästyn ja tuijotan kättäni. Keltaista. Tartun rinnasta kiinni ja käännän nännin ylöspäin, se on ihan märkä ja esimaidon peitossa. Yyyyyh, esimaitoa on jo parin kuukauden ajan tullut härnäämällä ja varsinkin saunassa tai lämpimän suihkun jälkeen, mutta nyt se on herunut ilman mitään kiusantekoa. En voi olla ajattelematta että nämä on nyt menetetty, nämä rauhaset eivät enää kuulu minulle. Ennen työhuoneelle lähtöä käyn kaupassa ostamassa paketillisin liivinsuojia. Kassajonossa ihmettelen, kuinka olo tuntuu yhtä nolostuttavalta kuin joskus aikoinaan ensimmäisiä kuukautissiteitä ostaessa.

Työhuoneella ompelen lakanakankaista ja isotädin aikoinaan virkkaamasta pitsistä vauvan pussilakanan. Kiroan pehmenneitä aivojani, sillä pussilakanan ompeleminen tuntuu ylivoimaisen hankalalta päättelytehtävältä. Ompelen vielä aluslakanankin, sillä viikonloppuna kasatun pinnasängyn kanssa on heti vaikeuksissa. Ihastus oli kuitenkin tilannut juuri sen sängyn ja vieläpä siinä värissäkin josta olin haaveillut. Se menee lähestulkoon kouluikäiseksi asti, paitsi jos lapsemme kasvaa yli 100 kiloiseksi kovinkin pian. Pinnasänky, joka on juniorisänky, johon saa loistavasti juniorilakanoita ja jossa vauvalakanat ovat liian kittanoita. Ikeasta hankittu reunapehmuste jää liian lyhyeksi eikä Ihastus suostu siihen että lapsi saisi hakata päätään pinnoihin. Luen ompelulehdestä reunapehmusteen ompeluohjetta enkä vain sisäistä sitä.
Lajittelen jo hankkimani vauvanvaatteet sekä äitiyspakkauksen vaatteet kokoluokittain ja totean kuinka kolmikuukautinen olisi paljon tervetulleempi varusteiden suhteen.

Pyörittelen painamiani pukluharsoja käsissäni ja pohdin mitäköhän vikaa niissä tulee olemaan. No, siinä tapauksessa Se pääse paskomaan ihan nätteihin rätteihin.


Ei kommentteja: