Saavumme synnytysvalmennukseen, kun se on jo alkanut. Rymistelemme takariviin ja tiirailemme valkokankaalle.

Nuori kätilö käy dioilla läpi synnytyksen etenemistä, sairaalan uusia äitiyspolitiloja, kivunlievityksiä ja käytännön asioita. Huomaan melko pian, etten saa tältä reissulta mitään uutta tietoa synnytyksen suhteen ja se minne päin sairaalan p-alueita synnyttämään tulevat saavat pysäköidä ei minua juurikaan kiinnosta.

Diojen edetessä ärtymys alkaa nousta. Kätilö puhuu epiduraalista kuin se olisi ilman muuta synnytykseen kuuluva asia, jota ilman ei voi selvitä. Hän toteaa synnytyksen koskevan aina, ja aloittaa kivunlievityksistä kertoessaan epiduraalista, kuumista suihkuista ja käytössä olevasta ammeesta (ja mainitsee ettei veteen synnyttäminen ole täällä mahdollista, jollei joku nyt tee sitä vahingossa sinne ammeeseen) ja viimeisenä vasta mainitsee synnyttäjän uskon itseensä. Hän käy läpi synnytyksen vaiheita ja oireita, ja mitä toimenpiteitä käydään kun laitokselle saavutaan. Mieleni tekisi pyytää perustelut peräruiskeen tarjoamiselle, mutta en uskalla vaan kuuntelen hiljaa kuten muutkin.

Synnytysasennoista kertoessaan kätilö näyttää dioja, jotka yhtä lukuunottamatta näyttävät synnytyksen tapahtuvan selällään maaten, puoli-istuvassa asennossa.

Valmennus loppuu synnytysosastoon tutustumiseen ja lauma pallovatsoja miehineen vyöryy osaston uusittuun aulaan. Kaikki synnytyssalit ovat käytössä ja ainoastaan 'varasali' on tyhjänä. Survoudumme pieneen steriilin näköiseen tilaan, jossa on keskellä vuode. Kätilö kertoo synnytyksen tapahtuvan 'tässä sängyllä' ja kertoo nurkassa olevan wc:n sekä suihkun. Hän kertoo vauvan päähän kiinnitettävästä 'pinnistä' joka mittaa vauvan vointia synnytyskanavassa, synnyttäjän kädessä olevasta oksitosiini-tipasta ( se itsestään selvä epiduraali saa loppumaan kohdan A:n, mutta myös kohdan B, jolloin B:n käynnistämiseen tarvitaan itsestään selvä oksitosiini) ja lopuksi kertoo 'mutta muutoin voitte liikkua vapaasti'. Kun pillusta roikkuu virtapiuha, selkärangasta katetri ja vähintään yhdessä ranteessa on tippalletku? Olen kiivetä raivosta seinille.

Kierros loppuu ja kätilö sanoo ystävällisesti 'Onko kenelläkään mitään kysyttävää?'. Käyn nopeaa punnitsemista mielessäni, kysynkö miksi synnytykset hoidetaan henkilökunnnan ehdoilla eikä synnyttäjän, mutta vaiennan lopulta itseni.

Minulla on vielä tilaisuus tehdä itseni hankalaksi tapaukseksi.

Kotimatkalla varoitan Ihastusta, että tulen todennäköisesti olemaan hyvin vihainen synnyttäjä. Ihastus toteaa ounastelleensakin näin.