Se mitään kääntynyt ole. Kait.

Terkkari painelee vatsaani. Toteaa selän tuntuvan vasemmalla puolella. Painelee voimakkaasti alavatsaani ja kysyy samalla tuntuuko pahalta. Ei tunnu. 'Ei tunnu näppeihin' siellä alhaalla, on jossain siellä niin takana. Jos on.

Sydänäänet kuuluvat kuitenkin vähän alempaa kuin ennen. Sf-mittani on hieman yli viikossa pompannut lähes 4cm ylöspäin ja viikoittainen painonnousuni on vastaavasti tippunut viime kerrasta.

Saan lähetteen äitiyspolille jotta ultraisivat siellä missä asennossa Se on.

Kerron terkalle ahdistuksesta joka iski päälle kuin syysmyrsky, ja siitä että myrskyni on onneksi jo hieman laantunut. Kerron leikkauspöydällä makaavasta ystävästä ja huolestani häntä kohtaan.

Ostan kirjakaupasta vauvaneulekirjan. Päivittelen niitä viimeistelemättömiä vauvaneuleitani kaapin hyllyillä, näinköhän ne päätyvät käyttöön koskaan ja ikinä. Kiinnitän painovärit pukluharsoihin. Ostan kahdet puolipotkuhousut. Kangaskaupassa muistan jälleen kerran miksi en pidä verhoista.

Työhuoneella käännän 16 metriä mattolointa kangaspuille ja neuvon aloittelijaa kankaanrakentamisessa. Huomaan olevani se norsu posliinikaupassa työhuoneen ahtaudessa.

Isä kävi lääkärissä jatkuvasti toistuvan päänsäryn takia ja sai masennuslääkkeet. Ziisus.

35+0