Tunnen oloni huijatuksi.
Ensin sitä on kuukausikaupalla tyyni sekä hyvillä mielin ja sitten yht'äkkiä se kaikki iskee pajavasaralla kasvoille.
Tulee äärimmäisen typerä olo, kun tajuaa olevansa kohta todella huonossa asemassa työmarkkinoilla. Siinä samalla näkee oman tulevan heikon taloudellisen tilanteensa ja kuinka riippuvaiseksi sitä väistämättä tulee toisesta osapuolesta. Pakokauhu ja raivo nousee.
Istun sängyn reunalla ja vollotan valtoimenaan luopumisen tuskasta ja vihasta. Joudun luopumaan itselleni tärkeästä asiasta ja siinä samalla riuhtaisen itseni irti koko elämäntavasta. Vittuako siitä että olen nopea oppimaan ajoradalla ja rohkea liikkeissäni.
Saatana tämä on yhtä paskaa.
1 kommentti:
Hmm, kuullostaa ihan siltä, ku sie olisit raskaana =O
;D
Ei mikään oleellinen katoa mihinkään. Sitä vaan tulee lisää. Nyt on vaan siitä "loma". Ja mitä myöhemmin voi tai ei voi on priorisointikysymys.
Eikä miun tarvis tätä ees siulle kertoa...
Toisaalta, moisen elämänmuutoksen edessä olis aika hirveetä, jos se ei kauhistuttais yhtään. Ehkä se on sitä valmistautumista. Kun kuvittelee kaikkee kamalaa, niin totuus ei sitte tunnukaan ihan niin pahalta.
Lähetä kommentti