V tekee ylähampaita viikoittain ja järsisi mitä tahansa. Nojatuolin puisissa käsinojissa on hampaanjälkiä, sohvan reunalla lepäävät varpaani saavat tuta nasevan purennan jne. Sinuhen ruisneppareita tyttö möyhentää apinan raivolla ja vihdoin ja viimein tuore kurkkukin alkaa maistua. Kuorin natiaiselle jääkylmiä porkkanoita, joiden järsimiseen tytär keskittyy kaikella tarmollaan. Omenanlohko tarjoiltuna ruokapöydän alle oli suurta herkkua. Nyt hampaita on yhteensä kuusi kappaletta, alhaalla ne viisi kuukautta sitten puhjenneet kaksi hammasta ja ylhäällä neljä jotka ovat nyt vajaan 1,5 kuukauden aikana ilmaantuneet.
V ei tarvitse enää sohvan reunaa ylös nousemiseen, vaan seisoskelee tottuneesti ovien karmeihin nojaten. Ruokatuolit, tripptrappi, mikä tahansa. Hän kävelee mielellään talutettuna, mutta järkeä on päässä sen verran että holtittomat omat retket ovat jääneet tekemättä. Olemme toistaiseksi säästyneet pahoilta kolhuilta, sillä V selvästi mittailee kannattaako jotakin yrittää vai ei.
Ihastus seurasi viikonlopun ajan kaikkia mahdollisia uutisia Japanista ja sen ydinvoimaloista. Lauantaina, viettäessäni omaa aikaa työhuoneella neulekoneen ääressä, kuuntelin kylmin värein uutisia ja mietin kuinka eri tavoin suhtautuisin jollei tätä jälkikasvua olisi.
Tänään aamulla äitiyspolin ultraäänihuoneessa oli tutun näköinen kätilö (hassua, miten muistan vuoden takaisia kasvoja -minä, jolla on huono kasvomuisti). Asetellessaan suojapaperia housunkaulukseeni hän huomaa sektioarven ja kertoo synnytystapa-arvion tapahtuvan sitten myöhemmässä vaiheessa täällä äitiyspolilla. Hän kysyy olenko tuntenut jo liikkeitä ja kerron potkujen tuntuneen jo 2-3 viikon ajan.
Ruudulla näkyy sykkivä sydän kammioineen, selkäranka, aivot ja kaikki. Kaikki on kunnossa, istukka on tässä raskaudessa etuseinämässä (mutta tarpeeksi korkealla. Jolla taas ei ole väliä, mikäli tämäkin sattuu olemaan perätilassa loppuun asti.) Kuten ounastelinkin; kun rakenneultra tehdään tässä vaiheessa, 22. raskausviikolla, näkyy sukupuolikin selvästi.
Oma pikku jyrsijäni, 11 kuukauden ja 3 viikon vanhana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti