Menossa on 23. raskausviikko, jäljellä on siis vielä hemmetin monta viikkoa. Veljeni tyttöystävä tuumasi eilen ehtiiköhän vatsani kasvaa nykyisestään vielä kuinkin isoksi.

Tänään neuvolan terkkarityttö mittasi kohdunpohjankorkeuden kulkevan yläkäyrällä. Napani on pullahtanut ulos viikkoja sitten. Olo on kuin valaalla, loppuraskaudessa kuin valasparvella?

Onneksi en ehtinyt heittää imetysliivejä pois, sillä niillä on taas käyttöä kun normiliivit ovat jääneet pieniksi. Imetys loppui kaksi kuukautta sitten, maidontulo ei.

Taaperran kuin ankka, ja ainoastaan lyhyitä matkoja. Vielä puoli vuotta sitten lantioluuni etsivät entisiä paikkojaan V:n raskauden jäljiltä, sillä kodin ja työhuoneen välinen kävelymatka (n. 4km) tuntui ilkeänä särkynä lonkissa. Nyt en pääse kolmannestakaan tuosta matkasta ilman supistuksia ja tunnetta että jalkovälissä napsahtaa luut poikki.

Paino on noussut melkein 6kg (muutaman kilon enemmän kuin edellisessä raskaudessa). Kun ei voi liikkua ei paljon kulutakaan. Haasteellista syödä niin vähän etteikö se kertyisi ylimääräiseksi. Thänk gaad minulla ei ole suuria mielitekoja.