Tasan vuosi sitten makasin aamupäivällä sairaalavuoteessa kolmen peiton alla, kainalossani pikkuinen nyssäkkä. Sektio väsytti ja spinaalipuudutteen poistuminen kehosta aiheutti vilunväristyksiä, vaikkei varsinaisesti paleltanutkaan. Vieressäni tuhisevan V:n päälaki tuoksui niin hurmaavalta että se oli lähes kestämätöntä. Sängyn vieressä olevassa punaisessa keinutuolissa keinahteli onnellinen Ihastus.

Nälätti, hoitajat kävivät tarkistelemassa vointiani ja kipulääkityksen tarvetta.

V syntyi raskausviikolla 39+5 suunnitellulla sektiolla perätilansa vuoksi. Tyttö painoi syntyessään 3314g ja oli maailmaan tullesaan istunut niin pitkään, että jalkoja saatiin vedettyä suoremmaksi vasta toisena päivänä jolloin pituudeksi mitattiin 49cm.

Ensimmäisen kuukauden aikana käytiin lonkkakontrolleissa eikä V:llä todettu lonkkaluksaatiota. Mieleeni jäi toisessa kontrollissa ollut ystävällinen, lupsakka miesortopedi joka totesi V:n tarkastettuaan 'kaikki kunnossa, normaalia vauvankäyttöä vaan jatkossakin'.

Kun V oli kolmen kuukauden ikäinen aloitimme hiljakseen kestovaippailun, sillä vauvan reisiin oli ilmestynyt ensimmäiset makkarat ja kestovaipatkin alkoivat hiljakseen toimia. Kolmen kuukauden iässä V alkoi syödä tuttia nyrkkiensä sijaan.

Jo neljän kuukauden iässä aloitimme kiinteän ruoan, sillä V käytti äidinmaidon niin totaalisesti hyväkseen ettei siitä oikein riittänyt vaippaan asti. Kun tytär panttasi tavaraa parhaimmillaan 1,5 viikkoa ladaten sitten vaipan kerrasta ääriän myöten täyteen oli haju käsittämätön. Kaikki olivat varoitelleet että kakkavaipat alkavat haista pahalle kun vauva siirtyy kiinteään ruokaan, meillä kävi päinvastoin.

Kesä oli järkyttävän kuuma.

Kuuden kuukauden iässä V siirtyi perhepedistä omaan huoneeseen pinnasänkyyn. Samalla loppuivat yösyötöt. Sekä omaan sänkyyn siirto että yösyöttöjen lopettaminen sujui niin vaivalloisesti että luulin vauvassa olevan jo jotain vikaa. Neuvolassa terveydenhoitaja sanoi, että pinnasänkyyn siirtäminen tässä vaihteessa sujuu todennäköisesti paremmin kuin myöhemmässä vaiheessa kun kuvioihin on saattanut tulla eroahdistus.

V nukkui 10-12 tunnin yöunia, keskeytyksettä. Puolen vuoden ikäisenä V lopettaa muiden vauvojen pelkäämisen eikä enää ala itkemään nähdessään lajitoverin.

Seitsemän kuukauden iässä V teki ensimmäiset kaksi alahammastaan ja koitti pureskella rintaruokinnan aikana. Äidinmaidon suhteen tarjoilu siirtyi pelkkään aamu- ja iltamaitoon jolloin pureskelu ei ollut ensisijaista. V ei hyväksynyt tuttipulloa eikä nokkamukia eikä varsinkaan korvikemaitoa, vaan hoiti juomiset ainoastaan rinnasta. Saman ikäisenä V aloitti hiljakseen ryömimisen.

Kymmenen kuukauden ikäisenä V nousi ensimmäisen kerran pystyyn, teki kolme hammasta yläikeniin, lähti kävelemään tuettuna ja aloitti viimein konttaamisen, taputtamisen ja pään sivuittaisen puistamisen. Pinsettiote oli sujunut jo yhdeksän kuukauden iästä. Ruoka alkoi olla jo samaa kuin aikuisillakin, haarukalla hienontaminen riitti. Jogurtti lisättiin päivittäiseen ruokavalioon. Imetys lopetettiin kokonaan ja sekin sujui niin vaivattomasti että epäilin tuliko V huomanneeksi koko asiaa.

Yhdentoista kuukauden iässä V siirtyi yksien päiväunien rytmiin, alkaa viimein tykätä tuorekurkusta, oppii naksauttamaan kieltään ja seisoo tukevasti pitäen vain yhdellä kädellä tukea. V tykkää kävelyttämisestä, mutta on harkitsevainen liikkeissään ja yhtään suurempaa muksautusta ei olla koettu.

Kahdentoista kuukauden iässä V nukkuu edelleen moittteettomasti yöunensa, on erinomainen ruokailija mutta ei juo edelleenkään yhtään mitään. Päivää ennen 1-vuotispäiviään V nyökkää minulle ensimmäisen kerran ja taputtaa sen jälkeen itselleen. V ei edelleenkään vilkuta mutta morjestaa toisinaan. Omaa puhetta tulee jatkuvalla syötöllä, selviä sanoja odotellaan. 'Äitä' saattaa tarkoittaa äitiä, mutta usein montaa muutakin asiaa. V rakastaa edelleen kylpemistä, tekee neljättä ylähammastaan, pitää sanomalehdistä ja lankakeristä, nakertaa porkkanoita, nukkuu päiväunensa ainoastaan ulkona ja on suunnattoman kiinnostunut minun hampaistani.

4päivän ikäisenä ja päivää vailla 1 vuoden ikäisenä.